Mikä Herra = What Lord
Sana "Herra" tulee Raamatun tekstissä vastaan ensimmäisen kerran ensimmäisen Mooseksen kirjan toisen luvun alussa. Sitä ennen on juuri kerrottu, miten Jumala (elohim =valtava henki/tuuli) oli luonut kuudessa päivässä maan ja taivaan ja kaikki, mitä niissä on, ja luomistyönsä päätteeksi levännyt seitsemäntenä päivänä siunaten ja pyhittäen sen ihmistä varten. Tuntuu kummalliselta, että kun koko luomisviikon esittely on saatu juuri päätökseen toisen luvun kolmannessa jakeessa, heti seuraavassa jakeessa aloitetaan luomiskertomus uudelleen, ja nyt tekijäksi nostetaan "Herra Jumala".
We can find the first time the word "Lord" in Gen. 2: 4. Before that there is a story of the creation of the world and the universe (Gen. 1: 1-31) and a testimony of the seventh day as a blessed day for the mankind(Gen. 2: 1 - 3). Therefore it's very strange that a new story of the creation begins immediately, and in that second story the creator is called "the Lord God".
Ymmärrän kyllä, että evankelistat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes kertovat samasta asiasta hiukan eri tavalla kukin. Mutta että sama maan luominen kerrotaan kahteen kertaan hiukan eri tavoin ja aivan peräkkäin saman kirjoittajan nimissä, aiheuttaa mielessäni monia kysymyksiä!
I understand that the four writers (Mathew, Mark, Luke and John) are telling and describing the same thing a little bit differently. But how can it be possible that a same writer (Moses...or?) tells us the same thing (the creation of the world) in two different ways!
Kuka on "Herra Jumala"? Ensimmäisessä luvussa Jumala esitellään Henkenä, joka liikkui vesipallon päällä, mutta toisessa (2.) luvussa Herralle ei anneta mitään määritteitä. Tekstiyhteydestä ei selviä, tarkoitetaanko Herra-sanalla arvoa, ammattia, nimeä vai onko se Jumala-sanan synonyymi. Jos kerran on olemassa vain yksi voima, joka voi luoda olemattomasta olevaa ja häntä nimitetään Raamatun ensimmäisessä luvussa Jumalaksi, miksi hänelle annetaan toisessa luvussa määre "Herra"? Voiko kysymyksessä olla sama Luoja kuin ensimmäisessä luvussa vai onko toisessa luvussa esitetty ensimmäinen versio jostakin toisesta jumalasta, joka väittää myös luoneensa elämän maan päälle ja olevansa luova voima, joka "saataa tulemaan joksikin" (vrt. hawah-verbin yksikön kolmannen persoonan muoto)?
Who is the "Lord God"? In the first chapter God is presented as a Spirit, which was moving upon the face of the waters. But "the Lord" is not presented in any way in the second chapter. It's not explained whether "Lord" means a rank, a profession, a name or is it a synonym to the word "God". If there is only one power named God, who can create living creatures and existing things from nothing, why he is named "the Lord"in the second chapter and "God" in the first chapter? Is God the same creator as the Lord? Or do we find in Genesis' second chapter the first story of another god (Demiurgi), who also states that he has created world's life and that he is a power, which "makes to become to something" (compare the Hebrew hawah-verb in singular the third)?
Raamatun toisesta luvusta eteenpäin sana "Herra" löytyy melkein jokaisesta luvusta, ilman että missään olisi kerrottu, mikä Herra/ Herra Jumala on. Ja vaikka jossakin Jesajan tekstissä kerrotaan, että Jahve/Herra on Jumalan nimi, tuon tekstin samoin kuin kaikkien Herra-tekstien uskottavuus kärsii sen epämääräisyyden vuoksi, mikä Herra/Jahve/Jehova nimien ympärillä kaikenkaikkiaan vallitsee.
After the second chapter of Genesis we can find the word "Lord" almost in every chapter, but always without any explanations of what does it mean and who he is. It is true that Isaiah writes that the Lord/Yahweh/Jehovah is God's name. But the credibility of his text, like the other Lord-texts also, is not very strong because of all the uncertainty around the that name.
Tyypillinen esimerkki siitä, miten Raamatun teksti voi muuttua:
Vuoden 1932 raamatunkäännöksessä on vain yksi teksti, jossa sanotaan "Herra on minun nimeni" (Jes. 42: 8), ja sana Jahve löytyy vain yhden kerran reunamarginaalista (2. Moos. 3: 15 kohdalla)
Vuoden 1992 raamatunkäännöksessä löytyy seitsemän tekstiä, joissa uskalletaan käyttää nimeä Jahve (2. Moos. 3: 15; 6: 2, 3; 15: 3; 33; 19; 34: 5; Jes. 42: 8).
An example of the changes in the Bible:
In the Finnish version from the year 1932 there is only one text in which it's said "the lord is my name" (Isa. 42: 8), and the word Yahweh is to found only in the margin (Ex. 3: 15).
But in the Finnish version from the year 1992 there seven texts, in which it has been used the word Yahweh (Ex. 3: 15; 6: 2, 3; 15: 3; 33: 19; 34: 5; Isa 42: 8).
Neljännessä luvussa todetaan, että Enoksen aikana ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä. Luomisesta Enoksen syntymään oli kulunut 235 vuotta. Aadam ja Eeva saivat seurustella henkilökohtaisesti Jumalan kanssa Eedenissä ennen syntiinlankeemustaan. Vaikka syntiinlankeemus toi monia säröjä Jumalan ja ihmisen väliseen suhteeseen, tuskin se oli kuitenkaan niin suuri selkkaus, että Aadamilta ja Eevalta olisi kulunut 235 vuotta, ennen kuin he olisivat uskaltaneet rukoilla jälleen Eedenissä tapaamaansa Luojaa. Olivathan he menettäneet jo yhden poikansa, jonka heidän toinen poikansa oli surmannut. On varmaa, että tällainen perhekriisi ajoi Aadamin ja Eevan huutamaan apua taivaan Jumalalta. Ja varmasti myös heidän joutumisensa pois Eedenistä oli aiheuttanut monta tuskanhetkeä syyllisyytensä kanssa painiskelevalle ihmisparille ja ajanut heitä etsimään tukea ja lohdutusta Luojaltaan. Ymmärrän, että Enoksen aikana löydetty Herra olikin joku muu kuin taivaan Jumala.
We can find in the fourth chapter of Genesis that the habit of "calling upon the name of the Lord" began in the time of Enos. There are 235 years from the creation to the time of Enos. Adam and Eve was allowed to keep company with God from face to face in Eden before their Fall. The Fall of man raised up many troubles between man and God. But neither of them was so big, I think, that it would have passed 235 years before Adam and Eve could have dared to pray God. In the 235 years they really had many reasons to approach their Creator. They had lost one of their sons, which had been killed by their other son. Most surely this kind of crisis in their family pushed them nearer to God. And what do you think, how did they feel and act, when they were driven out of the paradise. I think they were seeking support and comfort from God. And the Lord which was found in the time of Enos was some other god.
Minusta näyttää hyvin loogiselta, että "Herran avuksi huutaminen" tarkoittaakin ennemmin Jumalan vastustajan, Saatanan, palvontaa kuin taivaan Jumalan avuksi huutamista. Onhan Saatana kapinansa alusta saakka havitellut Jumalan kaltaisuutta ja paikkaa. Ehkä hän sai runsaassa kahdessasadassa vuodessa organisoitua itsensä ympärille (epä)jumalanpalvelusjärjestelmän, jossa palvottiin häntä ja huudettiin häntä avuksi. Palvonta, ylistys, rukous, avuksi huutaminen yms. toiminta ei rajoitu ainoastaan taivaan Jumalan etsimiseen. Saatanaa ja hänen alaisuudessaan toimivia demoniruhtinaita yms. on huudettu avuksi kautta aikain (muutama esim. Raamatusta: Baal, Astarte, Molok, Daagon).
It seems very logical to me that "the call upon the name of the Lord" means rather to call God's opponent, Satan. From the very beginning of his rebellion Satan has wanted to be like God and to have His position.
Maybe he succeeded in more than 200 years to organize an idolservicesystem around himself for to worship him and to call upon his name. To worship, to praise, to call upon one's name etc. doesn't be limited only to divine service. Satan and his demons have been called upon through all the times (e.g. some names from the bible: Bael, Astarth, Moloc, Dagon).
Enos oli kolmas Aadamista samoin kuin Kainin poika Hanok. Kain rakensi maailman ensimmäisen kaupungin, ja antoi sille poikansa Hanokin nimen. Kaupungit ovat olleet kautta aikain paheiden keskittymiä, ja yleensä ne ovat komeilleet suurilla temppelleillään, jotka on rakennettu lähes poikkeuksetta auringolle ja muille taivaankappaleille. Maailman ensimmäinen kaupunki oli siis olemassa samaan aikaan, kuin alettiin huutaa avuksi Herran nimeä. Lukuunottamatta neljännen luvun lopussa olevaa mainintaa Aadamista, Seetistä ja Enoksesta (joiden elinajat mainitaan seuraavassa luvussa, ja joiden pohjalta myös Kainin suvun historiaa voidaan hahmottaa ajallisesti) koko neljäs luku keskittyy kertomaan Kainin suvun vaiheista, mikä mielestäni puhuu sen puolesta, että myös Herran avuksi huutaminen liittyy Kainin suvun edustaman epäjumalanpalveluksen historiaan.
Enos was the third from Adam as well as Cain's son, Enoch. Cain built up the first city in the world, and named it by the name of his own son. At any time in this world all cities have been the centrums of the vices. Very often there have been also a temple for the sun and the other heavenly bodies in the cities. The world's first city really existed at the same time when the habit to "call upon the name of the Lord" began. Because of the fourth chapter of Genesis tells about Cain's family and his descendants (exsept the verses 25 and 26), it seems very probable to me, that also the "calling upon the Lord's name" (mentioned in the same chapter) refers also to Cain's and his descendants' habits.
Kainin suorittama veljessurma teki hänestä kulkijan ja kiertolaisen, mikä saattoi hyvinkin tarkoittaa joutumista tekemisiin Jumalaa vastustavien ihmisten kanssa. Jumalan armollisuus Kainia kohtaan hänen suorittamastaan veriteosta huolimatta ilmeni siinä suojamerkissä, minkä Hän Kainille antoi suojaamaan hänen elämäänsä. Emme tiedä, katuiko Kain milloinkaan tekoaan, vai kasvoiko hänen mielessään kapinan ja koston henki. Mutta ainakin Lemekissä, joka oli kuudes Kainista, näytti kiehuvan voimakas ja uhmakas protestihenki, sillä hän uhkasi surmata jokaisen, joka tekisi hänelle mustelman tai haavankin.
After the murder of Abel Cain became a fugitive and a vagabond. Living in that way he might well have been in contact with the people resisting God. God showed his mercy to Cain by giving him a sign, which should protect his life from revenge. However we don't know, did Cain never repent the murder he has commited, or did he have an increasing spirit of rebellion and revenge in his mind. But Lamech, the sixth from Cain, showed the spirit of the powerful and defiant protest, for he promised to kill everyone for his bruise and wound.
Lemekin pojasta Tuubal-Kainista kerrotaan, että hänestä tuli seppä. Tuubal-Kain saattoi olla käsistään todella taitava takoja, joka valmisti metallista hienoja esineitä käytettäväksi epäjumalanpalvelusseremonioissa, sillä syyttä häntä ei ole voitu nostaa salaseurojen istunoissa suurimmaksi ja korkeimmaksi palvonnan kohteeksi.
It's told in the Bible that Tubal-cain was a smith. He might have been a skillful blacksmith, who could forged metal to the fine sigils for idolserviceceremonies. He has been raised up to be the greatest and the highest idol in the secret societies nowadays, and there must be some reason for that.
Mielestäni sana "Herra" sopii todella huonosti kuvaamaan Jumalaa, joka loi täydellisen maailman sen pienimpiä yksityiskohtia myöten suurella rakkaudella ja antaumuksella ja joka lunasti erehtyneen ihmisparin kaikkine jälkeläisineen. Jeesus varoitti seuraajiaan karttamaan herrojen hallintatapaa ja sanoi itse tulleensa palvelemaan ja "antamaan henkensä monen edestä" eikä herrana/Herrana palveltavaksi (Matt. 20: 28).
I think that the word "Lord" is very poor to describe God, who game down from his throne to be "a servant"of mankind. He created the whole world with it's finest details by the most greatest love and submission. He redeemed the fallen mankind. Jesus gave us a warning of the lords' manner to rule, and he said he game to be a servant and "to give his life a ransom for many" (Matthew 20: 28) and not to be a lord.
Sana "Herra" tulee Raamatun tekstissä vastaan ensimmäisen kerran ensimmäisen Mooseksen kirjan toisen luvun alussa. Sitä ennen on juuri kerrottu, miten Jumala (elohim =valtava henki/tuuli) oli luonut kuudessa päivässä maan ja taivaan ja kaikki, mitä niissä on, ja luomistyönsä päätteeksi levännyt seitsemäntenä päivänä siunaten ja pyhittäen sen ihmistä varten. Tuntuu kummalliselta, että kun koko luomisviikon esittely on saatu juuri päätökseen toisen luvun kolmannessa jakeessa, heti seuraavassa jakeessa aloitetaan luomiskertomus uudelleen, ja nyt tekijäksi nostetaan "Herra Jumala".
We can find the first time the word "Lord" in Gen. 2: 4. Before that there is a story of the creation of the world and the universe (Gen. 1: 1-31) and a testimony of the seventh day as a blessed day for the mankind(Gen. 2: 1 - 3). Therefore it's very strange that a new story of the creation begins immediately, and in that second story the creator is called "the Lord God".
Ymmärrän kyllä, että evankelistat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes kertovat samasta asiasta hiukan eri tavalla kukin. Mutta että sama maan luominen kerrotaan kahteen kertaan hiukan eri tavoin ja aivan peräkkäin saman kirjoittajan nimissä, aiheuttaa mielessäni monia kysymyksiä!
I understand that the four writers (Mathew, Mark, Luke and John) are telling and describing the same thing a little bit differently. But how can it be possible that a same writer (Moses...or?) tells us the same thing (the creation of the world) in two different ways!
Kuka on "Herra Jumala"? Ensimmäisessä luvussa Jumala esitellään Henkenä, joka liikkui vesipallon päällä, mutta toisessa (2.) luvussa Herralle ei anneta mitään määritteitä. Tekstiyhteydestä ei selviä, tarkoitetaanko Herra-sanalla arvoa, ammattia, nimeä vai onko se Jumala-sanan synonyymi. Jos kerran on olemassa vain yksi voima, joka voi luoda olemattomasta olevaa ja häntä nimitetään Raamatun ensimmäisessä luvussa Jumalaksi, miksi hänelle annetaan toisessa luvussa määre "Herra"? Voiko kysymyksessä olla sama Luoja kuin ensimmäisessä luvussa vai onko toisessa luvussa esitetty ensimmäinen versio jostakin toisesta jumalasta, joka väittää myös luoneensa elämän maan päälle ja olevansa luova voima, joka "saataa tulemaan joksikin" (vrt. hawah-verbin yksikön kolmannen persoonan muoto)?
Who is the "Lord God"? In the first chapter God is presented as a Spirit, which was moving upon the face of the waters. But "the Lord" is not presented in any way in the second chapter. It's not explained whether "Lord" means a rank, a profession, a name or is it a synonym to the word "God". If there is only one power named God, who can create living creatures and existing things from nothing, why he is named "the Lord"in the second chapter and "God" in the first chapter? Is God the same creator as the Lord? Or do we find in Genesis' second chapter the first story of another god (Demiurgi), who also states that he has created world's life and that he is a power, which "makes to become to something" (compare the Hebrew hawah-verb in singular the third)?
Raamatun toisesta luvusta eteenpäin sana "Herra" löytyy melkein jokaisesta luvusta, ilman että missään olisi kerrottu, mikä Herra/ Herra Jumala on. Ja vaikka jossakin Jesajan tekstissä kerrotaan, että Jahve/Herra on Jumalan nimi, tuon tekstin samoin kuin kaikkien Herra-tekstien uskottavuus kärsii sen epämääräisyyden vuoksi, mikä Herra/Jahve/Jehova nimien ympärillä kaikenkaikkiaan vallitsee.
After the second chapter of Genesis we can find the word "Lord" almost in every chapter, but always without any explanations of what does it mean and who he is. It is true that Isaiah writes that the Lord/Yahweh/Jehovah is God's name. But the credibility of his text, like the other Lord-texts also, is not very strong because of all the uncertainty around the that name.
Tyypillinen esimerkki siitä, miten Raamatun teksti voi muuttua:
Vuoden 1932 raamatunkäännöksessä on vain yksi teksti, jossa sanotaan "Herra on minun nimeni" (Jes. 42: 8), ja sana Jahve löytyy vain yhden kerran reunamarginaalista (2. Moos. 3: 15 kohdalla)
Vuoden 1992 raamatunkäännöksessä löytyy seitsemän tekstiä, joissa uskalletaan käyttää nimeä Jahve (2. Moos. 3: 15; 6: 2, 3; 15: 3; 33; 19; 34: 5; Jes. 42: 8).
An example of the changes in the Bible:
In the Finnish version from the year 1932 there is only one text in which it's said "the lord is my name" (Isa. 42: 8), and the word Yahweh is to found only in the margin (Ex. 3: 15).
But in the Finnish version from the year 1992 there seven texts, in which it has been used the word Yahweh (Ex. 3: 15; 6: 2, 3; 15: 3; 33: 19; 34: 5; Isa 42: 8).
Neljännessä luvussa todetaan, että Enoksen aikana ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä. Luomisesta Enoksen syntymään oli kulunut 235 vuotta. Aadam ja Eeva saivat seurustella henkilökohtaisesti Jumalan kanssa Eedenissä ennen syntiinlankeemustaan. Vaikka syntiinlankeemus toi monia säröjä Jumalan ja ihmisen väliseen suhteeseen, tuskin se oli kuitenkaan niin suuri selkkaus, että Aadamilta ja Eevalta olisi kulunut 235 vuotta, ennen kuin he olisivat uskaltaneet rukoilla jälleen Eedenissä tapaamaansa Luojaa. Olivathan he menettäneet jo yhden poikansa, jonka heidän toinen poikansa oli surmannut. On varmaa, että tällainen perhekriisi ajoi Aadamin ja Eevan huutamaan apua taivaan Jumalalta. Ja varmasti myös heidän joutumisensa pois Eedenistä oli aiheuttanut monta tuskanhetkeä syyllisyytensä kanssa painiskelevalle ihmisparille ja ajanut heitä etsimään tukea ja lohdutusta Luojaltaan. Ymmärrän, että Enoksen aikana löydetty Herra olikin joku muu kuin taivaan Jumala.
We can find in the fourth chapter of Genesis that the habit of "calling upon the name of the Lord" began in the time of Enos. There are 235 years from the creation to the time of Enos. Adam and Eve was allowed to keep company with God from face to face in Eden before their Fall. The Fall of man raised up many troubles between man and God. But neither of them was so big, I think, that it would have passed 235 years before Adam and Eve could have dared to pray God. In the 235 years they really had many reasons to approach their Creator. They had lost one of their sons, which had been killed by their other son. Most surely this kind of crisis in their family pushed them nearer to God. And what do you think, how did they feel and act, when they were driven out of the paradise. I think they were seeking support and comfort from God. And the Lord which was found in the time of Enos was some other god.
Minusta näyttää hyvin loogiselta, että "Herran avuksi huutaminen" tarkoittaakin ennemmin Jumalan vastustajan, Saatanan, palvontaa kuin taivaan Jumalan avuksi huutamista. Onhan Saatana kapinansa alusta saakka havitellut Jumalan kaltaisuutta ja paikkaa. Ehkä hän sai runsaassa kahdessasadassa vuodessa organisoitua itsensä ympärille (epä)jumalanpalvelusjärjestelmän, jossa palvottiin häntä ja huudettiin häntä avuksi. Palvonta, ylistys, rukous, avuksi huutaminen yms. toiminta ei rajoitu ainoastaan taivaan Jumalan etsimiseen. Saatanaa ja hänen alaisuudessaan toimivia demoniruhtinaita yms. on huudettu avuksi kautta aikain (muutama esim. Raamatusta: Baal, Astarte, Molok, Daagon).
It seems very logical to me that "the call upon the name of the Lord" means rather to call God's opponent, Satan. From the very beginning of his rebellion Satan has wanted to be like God and to have His position.
Maybe he succeeded in more than 200 years to organize an idolservicesystem around himself for to worship him and to call upon his name. To worship, to praise, to call upon one's name etc. doesn't be limited only to divine service. Satan and his demons have been called upon through all the times (e.g. some names from the bible: Bael, Astarth, Moloc, Dagon).
Enos oli kolmas Aadamista samoin kuin Kainin poika Hanok. Kain rakensi maailman ensimmäisen kaupungin, ja antoi sille poikansa Hanokin nimen. Kaupungit ovat olleet kautta aikain paheiden keskittymiä, ja yleensä ne ovat komeilleet suurilla temppelleillään, jotka on rakennettu lähes poikkeuksetta auringolle ja muille taivaankappaleille. Maailman ensimmäinen kaupunki oli siis olemassa samaan aikaan, kuin alettiin huutaa avuksi Herran nimeä. Lukuunottamatta neljännen luvun lopussa olevaa mainintaa Aadamista, Seetistä ja Enoksesta (joiden elinajat mainitaan seuraavassa luvussa, ja joiden pohjalta myös Kainin suvun historiaa voidaan hahmottaa ajallisesti) koko neljäs luku keskittyy kertomaan Kainin suvun vaiheista, mikä mielestäni puhuu sen puolesta, että myös Herran avuksi huutaminen liittyy Kainin suvun edustaman epäjumalanpalveluksen historiaan.
Enos was the third from Adam as well as Cain's son, Enoch. Cain built up the first city in the world, and named it by the name of his own son. At any time in this world all cities have been the centrums of the vices. Very often there have been also a temple for the sun and the other heavenly bodies in the cities. The world's first city really existed at the same time when the habit to "call upon the name of the Lord" began. Because of the fourth chapter of Genesis tells about Cain's family and his descendants (exsept the verses 25 and 26), it seems very probable to me, that also the "calling upon the Lord's name" (mentioned in the same chapter) refers also to Cain's and his descendants' habits.
Kainin suorittama veljessurma teki hänestä kulkijan ja kiertolaisen, mikä saattoi hyvinkin tarkoittaa joutumista tekemisiin Jumalaa vastustavien ihmisten kanssa. Jumalan armollisuus Kainia kohtaan hänen suorittamastaan veriteosta huolimatta ilmeni siinä suojamerkissä, minkä Hän Kainille antoi suojaamaan hänen elämäänsä. Emme tiedä, katuiko Kain milloinkaan tekoaan, vai kasvoiko hänen mielessään kapinan ja koston henki. Mutta ainakin Lemekissä, joka oli kuudes Kainista, näytti kiehuvan voimakas ja uhmakas protestihenki, sillä hän uhkasi surmata jokaisen, joka tekisi hänelle mustelman tai haavankin.
After the murder of Abel Cain became a fugitive and a vagabond. Living in that way he might well have been in contact with the people resisting God. God showed his mercy to Cain by giving him a sign, which should protect his life from revenge. However we don't know, did Cain never repent the murder he has commited, or did he have an increasing spirit of rebellion and revenge in his mind. But Lamech, the sixth from Cain, showed the spirit of the powerful and defiant protest, for he promised to kill everyone for his bruise and wound.
Lemekin pojasta Tuubal-Kainista kerrotaan, että hänestä tuli seppä. Tuubal-Kain saattoi olla käsistään todella taitava takoja, joka valmisti metallista hienoja esineitä käytettäväksi epäjumalanpalvelusseremonioissa, sillä syyttä häntä ei ole voitu nostaa salaseurojen istunoissa suurimmaksi ja korkeimmaksi palvonnan kohteeksi.
It's told in the Bible that Tubal-cain was a smith. He might have been a skillful blacksmith, who could forged metal to the fine sigils for idolserviceceremonies. He has been raised up to be the greatest and the highest idol in the secret societies nowadays, and there must be some reason for that.
Mielestäni sana "Herra" sopii todella huonosti kuvaamaan Jumalaa, joka loi täydellisen maailman sen pienimpiä yksityiskohtia myöten suurella rakkaudella ja antaumuksella ja joka lunasti erehtyneen ihmisparin kaikkine jälkeläisineen. Jeesus varoitti seuraajiaan karttamaan herrojen hallintatapaa ja sanoi itse tulleensa palvelemaan ja "antamaan henkensä monen edestä" eikä herrana/Herrana palveltavaksi (Matt. 20: 28).
I think that the word "Lord" is very poor to describe God, who game down from his throne to be "a servant"of mankind. He created the whole world with it's finest details by the most greatest love and submission. He redeemed the fallen mankind. Jesus gave us a warning of the lords' manner to rule, and he said he game to be a servant and "to give his life a ransom for many" (Matthew 20: 28) and not to be a lord.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti