Tämä päivän kirjoitukseni on jatkoa aloittamaani Jahve-teemaan.
Edellisessä kirjoituksessani ihmettelin sitä, miksi Jumalan nimeksi on asetettu "Jahve"/"Jehova"/"hän on"/"hän saattaa tulemaan joksikin" eikä Jumalan Moosekselle lausumat sanat "ehyeh"/"minä olen", ja sitä miksi Jahve/Jehova käännetään suomeksi sanalla "Herra" ja englanniksi sanalla "the Lord", vaikka kumpikaan lähtösana ei merkitse samaa kuin "Herra”.
Today I'll continue with my theme I started earlier.
In my former essay I was wondering why we are calling God by the name "Yahweh"/"Jehovah"(= "he is","he makes to become") instead of the word "ehyeh" (= "I am") and why the word Yahweh/Jehovah is translated into Finnish "Herra" and into English "the Lord", although neither Yahweh nor Jehovah means that.
Seuraavaksi törmään sanaan "adonai"/"Herra Jumala", jonka juutalaiset ottivat käyttöön pakkosiirtolaisuuden jälkeen ehkäpä osoittaakseen Jumalalle ja maailmalle, kuinka tarkasti he olivat päättäneet ryhtyä noudattamaan lain kirjainta välttääkseen uuden siirron vieraan vallan alle Jumalan rangaistuksena hänen lakinsa rikkomisesta. Nerokkaasti (?) he keksivät ottaa käyttöön Jumalasta puhuessaan korvikenimen "adonai". Mielestäni tuossa korvikevalinnassa on kuitenkin ilkeä vihjaus siitä, että Jumala on niin suuri herra, ettei hänen nimeään voi edes lausua ilman, että siitä koituu ikäviä seurauksia esim. pakkosiirtolaisuus.
The next word I have to wonder about is "adonai", which means "the Lord God". The Jews began to use that name after their exile. Maybe they wanted to show to God and to the world how exactly they had decided to follow the law, because they didn't want another exile as a judgment of God. Perhaps they thought they are very wise when using the name "adonai" instead of Yahweh. But I think this substitute has a bad hint that God is such a big lord that his name can't be uttered without unpleasant consequences like an exile.
Raamatun Decalogin kolmas käsky (2. Moos. 20: 7) kieltää Jumalan nimen turhan lausumisen, mutta jättää epäselväksi, mikä Jumalan nimi on. Väitän näin siitäkin huolimatta, että kolmannen käskyn teksti suomenkielellä kuuluu: "Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä." Ja perustelen väitettäni seuraavasti: jos sana "Herra" olisi Jumalan nimi, mielestäni tekstin pitäisi kuulua "Älä turhaan lausu Jumalan Herra-nimeä." Katson, että kautta Raamatun Herra-sanaa käytetään lähinnä synonyymin tapaan sanalle Jumala.
The third commandment of the law declines not to utter God's name in vain, but it doesn't make clear what is that name of God. I am claiming this because it's written in the third commandment "thou shalt not take the name of the Lord thy God in vain" and not like this: thou shalt not take God's name "the Lord" in vain.
I think "the Lord" has been used like a synonym to "God" in the Bible.
Jos raamatunkäännöskomiteoiden jäsenet kautta aikain olisivat olleet vakuuttuneet siitä, että "Herra" on Jumalan pyhä nimi, se olisi mielestäni pitänyt tuoda Raamatun tekstissä selkeämmin julki. Mutta sellaiseen varmuuteen ei ilmeisesti ole ollut milloinkaan riittäviä perusteita. Näyttää ilmeiseltä, että alusta saakka on vallinnut suuri tietämättömyys koskien Jumalan nimeä, vaikka kuitenkin on kiihkeästi haluttu nimetä Jumala jollakin ylevällä sanalla.
If all the members of all the committees making the Bible translations in any times had been convinced that "Lord" is God's holy name, they had to make it clear enough and much better than it has been done. But maybe they have not been convinced of that. Perhaps there has been a great ignorance of God's real name, but they just wanted violently to give some noble name to God.
Raamatussa käytetty ensimmäinen Jumalaa määrittävä heprealainen substantiivi (nimisana) on "elohim", joka merkitsee "valtava henki"/"valtava tuuli". Tämän sanan keksijä (kuka se sitten lienee ollutkin), on tajunnut mielestäni Jumalasta jotakin hyvin oleellista. Ensinnäkin Jumala on Henki ja toiseksi Jumala on VALTAVA. Nämä molemmat määritteet ovat niin suuria, että jokaisen kuolevaisen ihmisen pitäisi käsittää, että meidän luotujen olentojen on täysin turha edes yrittää määritellä Jumalaa. Meidän on tyytyminen siihen, mitä Jumala itse itsestään meille ilmoittaa.
The Bible's first substantive which refers to God is "elohim" in Hebrew, and which means "a huge spirit"/ "tremendous wind". I don't know who was the first to use this word, but he/she has understand the main thing about God, I think. Firstly God is a Spirit, and secondly God is HUGE/ENORMOUS/IMMENSE. The both definitions are so huge, that every human being which is bound to death must understand that we can't ever define God. We have to be satisfied with God's own information.
Jeesuksessa Jumala on ilmaissut käsittämättömän ja yli ihmisen ymmärryksen käyvän rakkauden; rakkauden, joka ANTAA KAIKKENSA. Sen lisäksi saamme Jumalasta tietoa Raamatussa häntä kuvaavista lukemattomista substantiiveista, adjektiiveista, verbeistä ja YHDESTÄ AINOASTA numeraalista. (kts. elisanet.fi/jokinen.helina..... huom! kirjoitettu aikana, jolloin en tiennyt epäillä Jahve-nimeä).
Through Jesus God reveals his incomprehensible and unintelligible love: love, which gives IT'S ALL. In the Bible God is described also with countless substantives, adjectives, verbs and with ONLY ONE numeral.
Törmäämme Raamatussa kymmeniin ja taas kymmeniin Jumalalle annettuihin nimiin, jotka ovat kaikki kuitenkin ihmisten hänelle antamia. Minä en ainakaan löydä ainoatakaan sellaista substantiivia, jota voisi pitää Jumalan oikeana nimenä. Hänen toimintaansa kuvaavia nimiä löytyy kyllä vaikka millä mitalla, mutta Jumalan taivaallista nimeä ei löydy.
We can find in the Bible tens and again tens of names which belong to God, but all they have been given him by men. I can't find any name or substantive, which I could regard as God's right name. There are a lot of names which describes God's actions, but I can't find any God's heavenly name.
Ja aivan turhahan sitä on edes etsiä, sillä Johannes kirjoittaa kertoessaan Jeesuksen paluun hetkestä: "...hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse...” (Ilm. 19:12).
And it is useless to even look for it, for John writes in her account of the hour of Jesus' return: ”and he had a name written, that no man knew, but he himself” (Rev. 19: 12).
Suomenkielinen sana "Herra" tulee hepreankielen sanasta "adonai", joka on juutalaisten valitsema korvikenimi eikä Jumalan itsensä ilmoittama nimi. Nimi "Herra" on kuitenkin vahvassa ristiriidassa Jumalan luonteen ja tekemisen kanssa, sillä hänhän on palvelija (Matt. 20: 25-28) eikä herra. Ja lisäksi Herra-sana on kaukana siitä merkityksestä ja tarkoituksesta, mitä Jumala halusi ilmaista kansalleen Mooseksen kautta, käyttäessään itsestään sanaa "ehyeh"/"minä olen”.
The word "Lord" comes from the Hebrew word "adonai", and it is a substitute given by the Jews, not the name which God himself has told us. However the name "Lord"is out of harmony with God's character and his works, for actually He is a servant (Mathew 20: 25 -28) not a lord. Besides "the Lord" is far from the sense and the purpose God wanted to reveal to the isralites through Moses when using the words "I am"/"ehyeh”.
Sanomalla "minä olen" Jumala halusi ilmaista, että hän on ainoa, JOKA ON nyt ja aina ja iankaikkisesti, että hän on ainoa, joka voi luoda muuta olavaa, että hän on ainoa, josta kaikki muut luodut ovat joka hetki täysin riipuvaisia, että hän on ainoa, joka on olemassa itsestään. Mitään sen suurempaa määritelmää ei ihmiskielellä Jumalasta voida antaa! Tätä määritelmää voisivat kuvata sanat Luoja, Kaikkivaltias, valtava, ääretön, loputon, ikuinen, kaikkivoipa, A ja O, alfa ja omega, alku ja loppu jne., mutta mikään niistä ei anna täyttä kuvaa ja määritelmää Jumalasta, joka on ihmisen ymmärryksen ja käsityskyvyn yläpuolella.
When saying "I am" God wanted to reveal, that he is the only one WHO IS now, always and for ever, that he is the only one who can create living things, that he is the only one whom every other creature is depending on at any time, that he is the only one who is by itself. Can you find any other greater definition in human language about God! This definition (I am) means the same as the Creator, the Allmighty, enermous, infinite, endless, everlasting, A and O, alfa and omega, the beginning and the end etc., but none of these words gives a total picture or definition of God, who is over human understanding and power of comprehension.
Haluan korostaa Jumalan itsensä lausumaa sanaa "ehyeh" = "minä olen", ja epäilykseni outoa pseudosanaa (Jahve) kohtaan kasvaa koko ajan. Sen sijaan että uskoisin Decalogissa (kymmenen käskyä) esiintyvän sanan "Herra" tarkoittavan Jumalan nimeä, epäilen sitä vahvasti Jumalan vastustajan, Saatanan, tekosiksi hänen pyrkiessä nousemaan "korkeammalle Jumalan tähtiä" (Jes. 14:13), ja näen Jumalan nimen/signeerauksen kätkeytyvän ensimmäisen käskyn alussa oleviin sanoihin "minä olen”.
I want to emphasize God's own word "ehyeh" = "I am", and my suspicion is increasing all the time towards the odd pseudo word (Yahweh). Because Satan wants to raise up "higher than God's stars" (Isa 14: 13), I'm distrusting that he had put the name "Lord" to God's law. I can see God's own signature in the first commandment of the law in first two words "I am”.
Paras puolustus tai vastalause ajatuksilleni löytyisi itse Jumalan Mooseksen hakkaamiin kivitauluihin kirjoittamasta tekstistä.
Maybe I can find the best defence and protest to my thoughts in the stony tables of Moses, on which God himself wrote the holy words.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti