Sapatin rikkominen = Breaking the Sabbath

Uskonnollisten ja poliittisten johtajien jo kauan sitten aloittama synnin määritteleminen on saamassa rohkean huipennuksen juuri parhaillaan käytävässä keskustelussa kauppojen sunnuntaiaukiolojen lisäämisestä. Asian kiivaimmat vastustajat ovat rohjenneet korottaa itsenä Jumalan tasolle sanoessaan, että "kaupankäynti sunnuntaisin on syntiä."

The way to define sin which was started by the religious and the political leaders long ago is going to have it's culminating point nowadays when we are talking about the business on Sundays and the opening time of the shops. The most violent opponents in this subject have arrogantly raised themselves to the position of God when uttering that "business on Sundays is sin".

Mietitäänpä asiaa hiukan!
Let's think about it!






Jos kynttelikön äärimmäisenä oikealla oleva lamppu rikkoutuu, korjautuuko vika ja valaiseeko kynttelikkö taas, jos vaihdamme äärimmäisenä vasemmalla olevan lampun? Typerä kysymys! Ei tietenkään!

If the lamp first on the right is broken does it help if we change the lamp first on the left? A stupid question!
Of course not!

Jumala on laissaan määritellyt päivän, jonka hän itse asetti ihmiskunnalle siunaukseksi, koska HÄN ITSE SITOUTUI SIIHEN PÄIVÄÄN! Hän varusti sen päivän pyhittävällä voimallaan! Millään muulla viikonpäivällä ei ole samanlaista siunausta kuin SEITSEMÄNNELLÄ PÄIVÄLLÄ = MINÄ OLEN- Jumalan päivällä!

Jumalan oman ilmoituksen mukaan vain sapattina tapahtuva "omien asioitten ajaminen" on syntiä! Seitsemäs päivä ei ole sama kuin ensimmäinen päivä, eikä sunnuntai ole sapatti!


God has defined in his law the day which he set to be as blessing to mankind, because HE ENGAGED HIMSELF TO THAT DAY! He supplied that day with the holifying power! Any other day doesn't have this kind of blessing, ONLY THE SEVENTH DAY HAS IT, the day of the I Am-God!

According to God's own announcement "making one's own business" on the Sabbath is sin! The seventh day is not the same as the first day, and Sunday is not the Sabbath!

Rikottu laki = The broken law

Joku saattaa ihmetellä, miksi edellisen osioni otsikkona on "Neljäs käsky", ja tekstinä sen alla on lepopäiväkäsky. Raamatussa on todellakin tällainen käskyjärjestys. Jokainen voi tarkistaa asian itse joko 2. Moos. 20: 2 - 17 tai 5. Moos. 5: 6 - 21. 

Someone may wonder why the previous title was "The fourth commandment" with the text concerning the day of rest. The Bible really has this kind of order. You may check it either in Ex. 20: 2 - 17 or Deut. 5: 6 - 21. 

Tarkkaavainen lukija huomaa kyllä, että Raamatussa esitetyt Jumalan käskyt eroavat monella tavalla verrattaessa niitä katekismuksissa esitettyihin käskyihin. Silmiinpistävä ero näkyy heti alkuun siinä, että katekismuksista ei löydy lainkaan Raamatussa esitettyä toista (2.) käskyä, ja kymmenluvun säilyttämiseksi viimeinen käsky on jaettu kahteen osaan. 

An attentive reader shall notice that the ten commandments in Bible differ in many ways from the commandments in the catechisms. The greatest difference can be found immediately: the commandments in the catechisms lack the Bible's second (2.) commandment totally and the Bible's tenth commandment have been divided into two parts to get ten commandments after all. 

Tässä yhteydessä on siis syytä katsoa tarkemmin tuota poisjätettyä käskyä. Kokonaisuudessaan se kuuluu seuraavasti: "Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä, äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra (EHJEH) , sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat, mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni" (2. Moos. 20: 4 - 6; 5. Moos. 5: 8 - 10). 

Let's have a closer look at the second commandment: "Thou shalt not make unto thee any graven image, or any likeness of any thing that is in heaven above, or that is in the earth beneath, or that is in the water under the earth. Thou shalt not bow down thyself to them, nor serve them: for I the Lord (EHYEH) thy God am a jealous God, visiting the iniquity of the fathers upon the children unto the third and the fourth generation of them that hate me; And shewing mercy unto thousands of them that love me, and keep my commandments" (Ex. 20: 4 - 6; Deut. 5: 8 - 10). 

Toinen (2.) käsky koskee siis Jumalan kuvan tekemistä. Jumalan kuva voidaan tehdä yhtä hyvin sanallisesti kuin kuvallisestikin. Aluksi on sana, ja sitten tulee kuva. Tämä pitää paikkansa ainakin kolminaisuuden määritelmän suhteen. Katsokaamme vaikkapa Wikipedian määritelmää kolminaisuudesta: www.http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolminaisuusoppi Jumalan sanotaan kyllä olevan yksi, mutta seuraavaksi kuitenkin piirretään kolme jumalhahmoa, koska kirkolliskokousten määritelmä kuuluu "yksi Jumala kolmessa persoonassa”. 

The second (2.) commandment concerns to make the image of God. We can make it as well by the words as by the pictures. We have a word first and a picture comes after it. It's true with the definition of the trinity at least. If granted let's have a look at Wikipedia's definition of the trinity: (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolminaisuusoppi) It's said at first that God is one, but next we can see three figures of gods, because the definition of the councils is: "one God in three persons”. 

1. Millä oikeudella katekismusten laatijat ovat jättäneet Jumalan toisen (2.) käskyn kokonaan pois? 

2. Mistä tällainen teko kertoo? 

3. Keitä katekismusten laatijat ovat? 

4. Mikä katekismus on? 

1. For what right did the authors of the catechisms leave off the second (2.) commandment of God's law? 

2. What does it tell about... this kind of deed? 

3. Who were the authors of the catechisms? 

4. What is a catechism? Etsin vastausta edellä esitettyihin kysymyksiin takaperin. I'll seek an answers first to the last question and finally to the first question.

A. Mikä katekismus on? Katekismus eli katkismus (vuodesta 1869) on kristillisen opin tiivistelmä, joka sisältää sen opin määrän, joka vaaditaan aikuiselta kastetta varten. Nimi katekismus tulee kreikan kielen sanasta "katekhesis" = suullinen opetus. 

A. What is a catechism? A catechism has a summary of the Christian doctrines necessary to the adults coming to the baptism. The name comes from the Creek word "katekhesis" = an oral teaching. 

B. Keitä katekismuksen laatijat ovat? Ilmeisesti aivan ensimmäisen tiivistelmän Raamatun opetuksesta ja Jumalan lain merkityksestä laati roomalainen teologi Hippolytos, joka kuoli vuonna 235. Häneltä on nimittäin jäänyt jälkipolville luettavaksi raamatunselityksiä, kiistakirjoituksia, kronografia, kalenteritauluja ja kirkkojärjestys nimeltään "Apostolike paradosis" = Apostolinen traditio. Hippolytos lienee jättänyt merkittävän vaikutuksen sekä idän että lännen kirkkoihin, jotka erosivat toisistaan vuonna 1054 Suuren Skisman seurauksena. 

B. Who were the authors of the catechisms? Apparently the first summary of the Bible teachings and God's law was made by Hippolytos, who died in 235. He has left to the next generations explanations of the Bible, writings about controversy, a cronograph, calendars and ecclesiastic order called "Apostolike paradosis" = The Tradition of the apostles. Maybe Hippolytos had a great influence on both the eastern and the western church, which were separated in 1054 as a result of the Great Schism.

Katolisen kirkon vääryyksiä vastaan noussut Martti Luther laati vuonna 1529 sekä "Vähä Katekismuksen" että "Iso Katekismuksen". Hänen aikalaisensa Mikael Agricola laati vuonna 1543 ensimmäisen suomenkielisen esityksen kristinopista nimellä "Alcu opista uskoon". Upsalan arkkipiispa Olav Svebilius laati Lutherin Vähä Katekismuksen pohjalta laitoksen , joka suomennettiin vuonna 1745. Vuonna 1948 Eino Sormunen laati uuden esityksen kristinopista, ja vuonna 1999 Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi uusimmaksi suomalaiseksi katekismukseksi Eero Huovisen laatiman esityksen, joka jaettiin vuonna 2000 jokaiseen suomalaiseen kotiin. 

Martin Luther, who resisted the injustices of the Catholic church, wrote in 1529 "A Small Catechism" and "A large Catechism". Mikael Agricola, who lived at the same time, wrote the first Finnish explanation of the Christian doctrines in 1543 called by the name "Alcu opista uskoon". On the basis of Luther's Small Catechism Olav Svebilius, the archbishop of Upsala, wrote a book, which was translated into Finnish in 1745. Eino Sormunen made a new explanation of the Christian doctrines in 1948, and the newest Finnish catechism by Eero Huovinen was approved by the Lutheran Synod in 1999, and it was delivered to every Finnish home in 2000. C. 

C. Mistä tällainen teko kertoo? Yleensä katekismus sisältää käskyjen ja niiden selitysosan lisäksi myös uskontunnustuksen, Isä meidän-rukouksen, Herran siunauksen ja sakramentit. Tavallisesti käskyjen selitysosa pyrkii kertomaan kansantajuisesti, mitä synti eli käskyjen rikkominen on. Katekismusten laatijat ovat ottaneet itselleen oikeuden määritellä synnin, vaikka siihen tarvittava tieto ja taito on yksin Jumalalla, joka on Henki ( Joh. 4: 24; Joh. 16: 8 - 11). He selittävät synnin olemusta käsky käskyltä hiuksia halkoen ja virittäen Raamattua tuntemattomille ihmisille nerokkaan syyllistämismenetelmän, jota käyttämällä kirkot ovat keränneet suunnattomat rikkautensa vuosituhanien saatossa. Kuitenkin he itse ovat syyllistyneet suurimpaan Jumalan lain rikkomukseen! Rikottuaan yhtä kohtaa vastaan, he ovat rikkoneet koko lain! 1. He ovat jättäneet yhden käskyn pois kokonaan (2. käsky). 2. Toisen (2.) käskyn poistaminen on muuttanut kaikkien seuraavien käskyjen järjestysnumeroa. 3. Neljännestä käskystä (= katekismuksen kolmas käsky) on poistettu suurin osa sanoista. 4. Kymmenes käsky on jaettu kahtia ja se on varustettu kahdella järjestysnumerolla. 5. Jumalan nimeksi on käskyihin kirjoitettu "Herra", vaikka hän itse sanoi Moosekselle "MINÄ OLEN" = "EHJEH". Ajatelkaamme, jos tämä kaikki olisi tehty niille kivitauluille, jotka Jumala antoi Moosekselle! Vieläkö niiden tekstistä saisi jotakin selvää?! 

C. What does it tell about...this kind of deed? Besides the law and it's explanation the catechism includes in generally also the confession of faith, Our Father- prayer, the Lord's benediction and the sacraments. Usually in the explanation part of the law it's told very simply, what is sin and what is breaking the law. The authors of the catechisms have justified themselves to define sin, although it's only God's duty. God is a Spirit and the Spirit shows us sin, righteousness and judgment (John 4: 24; John 16: 8 - 11). The authors have explained sin very exactly commandment after commandment and have built a genious way of victimizing to those who don't know the Bible very well. And the church have really used this way of victimizing through the centuries when gathering the money. However they have broken God's law most greatly! By breaking one commandment they broke the whole law! 1. They took one commandment (2.) totally of the law. 2. When taking off one commandment (2.) the order of the next commandments have changed. 3. From the fourth commandment (= the third in the catechisms) they have took off the most of the text. 4. The tenth commandment have been divided into two parts and so it has two order numbers. 5. They have given to God a name "Lord", although God himselt said to Moses "I AM" = "EHYEH". Just think about if all this have been done to the stone tables God gave to Moses! Would it be possible to read it any more?! 

D. Millä oikeudella katekismusten laatijat ovat jättäneet Jumalan toisen (2.) käskyn pois? Toisen käskyn poistamisella on etsitty oikeutusta kolminaisuusmääritelmän tekemiselle. Yleensä rikos seuraa rikosta. 300-luvulle tultaessa nimi "Herra" oli jo vakiintunut Jumalan nimeksi. Jotkut akateemisesti oppineet henkilöt saattoivat hyvin tuntea ja tietää, mitä kaikkea tuon nimen historiaan sisältyi, mutta pitivät kaiken ilmeisesti vain omana tietonaan. Olihan tuon nimen ympärille rakennettu alusta saakka myös ajallinen valtajärjestelmä! Maallinen ja kirkollinen valta on aina ollut niillä, jotka kumartavat Herraa = JHVH (vrt. Matt. 4: 9; Room. 13: 4). 

  D. For what right did the authors of the catechisms leave off the second (2.) commandment of God's law? I think they have been seeking for the right to create the trinity by forgetting the second (2.) commandment. In generally a crime follows another. In the times of the creation of the trinity the name "Lord" was know as God's name. Maybe some academically educated men knew something about the history of that name but did not tell anything. Upon that name had been built also the earthly power system from the very beginning of the earth! The secular and the ecclesiastical power has always belonged to them who bow before the Lord = YHWH (compare Matthew. 4: 9; Rom. 13: 4).

Nimi "Herra" liitetään avoimesti sunnuntaihin, kun siitä puhutaan "Herran päivänä". Sunnuntai on siis "Herran päivä", mutta sapatti on Jumalan siunaama lepopäivä! Koska näiden kahden päivän takana näyttää olevan täysin vastakkaiset voimatekijät, meidän on parasta alkaa ymmärtää ja tunnustaa, että nimi "Herra" onkin Saatanan peitenimi, jonka hän on viekkaudessaan onnistunut ujuttamaan jopa Raamattuun. Jumalan lain muuttaminen on melko helppo havaita, mutta Herra-nimen historiikin selvittäminen vaatii jo huomattavasti enemmän työtä ja vaivannäköä! 

The name "Lord" is openly connected with sunday when it's called the "Lord's day". Sunday is really the "Lord's day", but the Sabbath is the day which God blessed! Because it seems that there are totally opposite powers behind these two days, it's better for us to understand and to confess, that "the Lord" is Satan's false name, which he had cleverly brought even into the Bible. It's quite easy to find the changes in the Bible but to find out the history of the Lord's name requires much more work and trouble.

Herra-järjestelmän henki on tehnyt Jumalan lain muuttajat röyhkeiksi rehentelijöiksi. Siitä seuraavassa esimerkki: 

The spirit of the Lord-system has engouraged the changers of God's law to be arrogant swaggerers. Here is one example of that:

Klikkaa teksti suuremmaksi! 

Make the text bigger by a click! 

This Finnish text above tells about a catholic father Enright, who wrote in 1889 very arrogantly that the Catholic church is the only one, which has the power to change the order of the weekly days.

Kristittyjen on korkea aika herätä näkemään, että pakanuus ja sen jumala, Saatana, istuu kirkoissamme keskeisimmällä paikalla. Ehkäpä seuraava kaavio saa meidät edes miettimään tätä asiaa:

The Christians need to awake and see, that the paganism and it's god, Satan, are sitting in the midst of the church. Maybe the next scheme helps us to think about it:

Klikkaa kaavio suuremmaksi! 

You can make it bigger by a click! 

Kaavio löytyy Robert Anton Wilson'in vuonna 1977 julkaisemasta kirjasta COSMIC TRIGGER: FINAL SECRET OF THE ILLUMINATI. Kaaviossa esitetään shamanismin vaikutusta oppeihin, aatteisiin ja ismeihin. Shamanismi on ikivanhaa viisautta sopusointuisesta elämisestä luonnon kanssa, ja se on todella paljon vanhempi kuin yksikään uskonto tai filosofia. Shamanistisiin aatteisiin sisältyvät mm. taivaankappaleet, ilmansuunnat ja NELJÄ ELEMENTTIÄ, jotka puolestaan sisältyvät kirjainkoodiin JHVH! 

You can find this scheme in the book COSMIC TRIGGER: FINAL SECRET OF THE ILLUMINATI written by Robert Anton Wilson in 1977. In the scheme we can see the influence of the shamanism to religions, philosophies and isms. The shamanism is very old wisdom for to live in harmony with the nature, and it's really much older than any religion or philosophy. To the shamanistic ideas belong among other things the heavenly bodies, the cardinal points and THE FOUR ELEMENTS, which belong to the letter code of YHWH!

Kristinusko on yhtenä leluna kolukopassa. Muuta sälää kopassa ovat mm. shamaanit, vapaamuurarit, illuminaatit, okkultistit ja satanistit. 

The Christianity is like one toy in the basket. The other toys are the shamanism, the Freemasonry, the Illuminati, the occultism and the satanism. 

"Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta. ... Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa" (Ilm. 18: 2, 3, 4, 5). 

"Babylon the great is fallen, is fallen, and is become the habitation of devils, and the hold of every foul spirit, and a cage of every unclean and hateful bird. For all nations have drunk of the wine of the wrath of her fornication, and the kings of the earth have committed fornication with her, and the merchants of the earth are waxed rich through the abundance of her delicacies. ... Come out of her, my people, that ye be not partakers of her sins, and that ye receive not of her plagues. For her sins have reached unto heaven, and God hath remembered her iniquities" (Rev. 18: 2, 3, 4, 5).

Neljäs käsky = The fourht commandment

2. Moos. 20: 8 - 11: "MUISTA PYHITTÄÄ LEPOPÄIVÄ. KUUSI PÄIVÄÄ TEE TYÖTÄ JA TOIMITA KAIKKIA ASKAREESI; MUTTA SEITSEMÄS PÄIVÄ ON HERRAN (EHJEH), SINUN JUMALASI, SAPATTI; SILLOIN ÄLÄ MITÄÄN ASKAREITA TOIMITA, ÄLÄ SINÄ, ÄLKÖÖNKÄ SINUN POIKASI TAI TYTTÄRESI, SINUN PALVELIJASI TAI PALVELIJATTARESI TAI JUHTASI ÄLKÖÖNKÄ MUUKALAISESI, JOKA SINUN PORTEISSASI ON. SILLÄ KUUTENA PÄIVÄNÄ HERRA (EHJEH) TEKI TAIVAAN JA MAAN JA MEREN JA KAIKKI, MITÄ NIISSÄ ON, MUTTA SEITSEMÄNTENÄ PÄIVÄNÄ HÄN LEPÄSI; SENTÄHDEN HERRA (EHJEH) SIUNASI LEPOPÄIVÄN JA PYHITTI SEN.” 

  Ex. 20: 8 - 11: "REMEMBER THE SABBATH DAY, TO KEEP IT HOLY. SIX DAYS SHALT THOU LABOUR, AND DO ALL THY WORK: BUT THE SEVENTH DAY IS THE SABBATH OF THE LORD (EHYEH) THY GOD: IN IT THOU SHALT NOT DO ANY WORK, THOU, NOR THY SON, NO THY DAUGHTER, THY MANSERVANT, NOR THY MAIDSERVANT, NOR THY CATTLE, NOR THY STRANGER THAT IS WITHIN THY GATES: FOR IN SIX DAYS THE LORD (EHYEH) MADE HEAVEN AND EARTH THE SEA AND ALL THAT IN THEM IS, AND RESTED THE SEVENTH DAY; WHEREFORE THE LORD (EHYEH) BLESSED THE SABBATH DAY, AND HALLOWED IT.”

Seitsemäs päivä = The seventh day

©Kauko Allén

Seitsemän Meren Salaisuus/The Secret of the Seven Seas http://www.flickr.com/photos/tinkle-jingle/ Tapa nimetä viikonpäiviä vaihtelee suuresti eri kielissä ja kulttuureissa. Kuitenkin kaksi yleisintä tapaa on joko numerointi tai nimeäminen jumalten tai taivaankappaleiden mukaan. 

The way to give the names to the days of the week varies between the languages and the cultures. But there are two common ways; either according to the numbers or according to the names of the idols and the heavenly bodies. 

Numerointia käytetään yleisesti seemiläisissä kielissä, samoin kuin kiinan ja vietnamin kielessä sekä myös osittain portugalin ja venäjän kielessä. Esimerkiksi venäjän kielessä tiistai (Вторник) on toinen (2.) päivä ja torstai (Четверг) on neljäs (4.) päivä mutta keskiviikon nimi (Среда) viittaa siihen, että se on keskellä viikkoa, vaikka ei siis ihan oikeasti olekaan. Ollakseen keskellä viikkoa keskiviikon pitäisi olla viikon neljäs (4.) päivä ainakin minun laskuoppini mukaan. 

Using the numbering of the days is very common in the shemic languages as well in Chinese and in Vietnamese and partly also in Portuguese and Russian. For example in Russian Tuesday (Вторник) is the second (2.) day and Thursday (Четверг) is the fourth (4.) day but the name of Wednesday refers to the middle of the week, although it's not. To be in the middle of the week, it ought to be the fourth (4.) day of the week. 

Nimi "keskiviikko" on mielestäni hyvin mielenkiintoinen nimi, sillä kun se asetetaan nimensä mukaisesti viikon keskelle, kaikki muut kuusi viikonpäivää aettuvat automaattisesti oikeille paikoilleen. Venäjän ja suomen kielen lisäksi myös saksan kielessä löytyy vastaava päivännimi (Mittwoch). Suomen kielen "keskiviikko" lieneekin saksalaista perua Mikael Agricolan kautta. 

I think the name "keskiviikko" = "middle week" (Wednesday in Finnish) is very interesting, for if we put it to the middle of the week according to it's name, all the other days get their right position automathicly. Besides Finnish and Russian also German has a similar name to Wednesday (Mittwoch). Maybe The Finnish "keskiviikko" comes from the German through Mikael Agricola, who translated our first New Testament. 

Nykyinen suomalainen kalenteri hämmästyttää minua epäloogisuudellaan, kun viikon kolmannen (3.) päivän nimenä seisoo "keskiviikko". Kun vuonna 1973 Suomessa siirryttiin nykyiseen viikkojärjestykseen Helsingin yliopiston päätöksestä noudattaa KANSAINVÄLISTÄ SOPIMUSTA aloittaa viikko maanantaista, keskiviikon järjestysluku muuttui nelosesta (4.) kolmoseksi (3.). 

I'm surprised of the illogicality of the Finnish calendar, because the third (3.) day of the week is called "keskiviikko" ("middle week"). The order number of Wednesday turned from four (4) to three (3), when we began to use in 1973 our present-day order in Finland after the decision of the University of Helsinki to follow the INTERNATIONAL AGREEMENT to begin the week from Monday.

Epäloogisuuden poistamiseksi olisi ehkä syytä seurata Viron esimerkkiä ja antaa keskiviikolle meillä Suomessakin uusi nimi. Virossa nimittäin kutsutaan kyseistä viikonpäivää joko nimellä "kolmpäiv" tai vanhaan tyyliin "kesknädal". Mutta toisaalta on eritttäin hyvä asia, että tälläisia "totuuden virstanpylväitä" löytyy vielä edes sieltä täältä viikonpäivien nimissä! 

To stop our illogical practice we should follow Estonia and give a new name to Wednesday also here in Finland. In Estonia they call Wednesday either "kolmpäiv" (the third day) or "kesknädal" (a day in the middle) like before. On the other hand it's very good to find such "truths" at least in some languages. 

Tapa nimetä viikonpäivät taivaankappaleitten tai (epä)jumalten mukaan on hyvin yleistä. Tällaisessa käytännössä viikon ensimmäinen (1.) päivä on lähes poikkeuksetta nimetty auringon mukaan. (Tässä yhteydessä haluan muistuttaa kirjoituksestani "Vastaus löytyy steelasta") Aurinkoa kutsuttiin muinaisessa Egyptissä "HERRA Hadit'iksi"! Tämä logiikka näyttää kulkeutuneen myös jopa uusimpaan suomenkieliseen raamatunkäännökseen, jonka selitysosassa viikon ensimmäistä (1.) päivää kutsutaan HERRAN päiväksi. Sitähän sunnuntai auringonpäivänä onkin, sillä Saatana on Herra ja hänen päivänsä on sunnuntai! 

The way to call the days according to the heavenly bodies or according to the idols is very common. Usually the first (1.) day of the week is almost without exception called after the sun. (Now I want to remind of my earlier writing "A stele gives me an answer") In Egypt the sun was called The Lord Hadit! This logical thinking is to be found also in the newest translation of the Finnish Bible, for the first (1.) day of the week is called LORD'S day in the explanations of the Bible. As a day of the sun (sunday) it really is Lord's day, because Satan is the Lord and his day is Sunday! 

 Ensimmäinen kirjoitussarjani tällä blogilla keskittyi nimeen HERRA/JHVH ja JHVH-elementtijärjestelmään, joka rakentuu tuli-vesi-ilma-maa elementtien ympärille. Siksi on mielenkiintoista panna merkille japanilainen viikonpäivien nimeämistapa. Siitä nimittäin löytyy sekä tietynlainen kolminaisuus että nelinäisyys. Kolminaisuus: sunnuntai = auringon päivä, maanantai = kuun päivä, lauantai = saturnuksen päivä. Nelinäisyys: tiistai = tulen päivä, keskiviikko = veden päivä, torstai = puun päivä (puut maapallon keuhkoina puhdistavat ilmaa -> edustaa ilmaa), perjantai = kullan päivä (kulta kaivetaan maasta -> edustaa maata). 

My first writings on this blog were about the LORD/YHWH and YHWH-elemental system, which is built around the four elements fire-water-air- earth. Therefore I think it's very interesting to notice the Japane way to call the days. I think there can be found a trinity (a system of three) and a system of four. A system of three: Sunday = the day of the sun Monday = the day of the moon Saturday = the day of Saturn A system of four: Tuesday = the day of fire Wednesday = the day of water Thursday = the day of tree (the trees are the lungs of the earth -> represents air) Friday = the day of gold (we can dig it from the ground -> represent earth)

Lauantai on nimetty japanin lisäksi myös monissa muissa kielissä Saturnuksen mukaan. Okkultistisessa ajattelussa Saturnus edustaa suurta merta, valtaistuinta ja mustan veden planeettaa, jonne kuolleet palaavat syntyäkseen sen kohdussa taas uudelleen. Okkultismissa Saturnus määrittää aikaa, edustaa älykkyyttä ja ymmärrystä ja sen nimenä on Lady Babylon. Tarot-korteissa Saturnus edustaa rakkautta, avioliittoa ja mielihyvää. Kaiken tällaisen sekoituksen jälkeen joutuu ihmettelemään, löytyykö Jumalan siunaamaa päivää enää lainkaan. 

Besides Japanese Saturday is called also in many other languages according to Saturn. In the Occultism Saturn represents the sea, the throne and the planet of the black water, where the death return to and get a new born in it's womb. Saturn shows the time, represents intelligence and understanding and it's called Lady Babylon. In the Tarot-cards Saturn represents love, marriage and pleasure. After all this confusion I must wonder, is it possible to find the blessed day any more.

Luomisessa viikorytmi kirjoitettiin ihmisen fysiologiaan. Amerikkalaisissa tutkimuksissa on todettu, että ihmisen terveys on sidottu 6+1-rytmiin. Terveelliseen elämäntapaan sisältyy 6 päivää työtä ja 1 päivä lepoa säännöllisesti toistettuna. Luoja erotti viikon seitsemännen päivän kaikista muista viikonpäivistä monella tavalla: 1. Jumala itse lepäsi sinä päivänä kuusi päivää kestäneen työn jälkeen. 2. Jumala siunasi seitsemännen päivän jakamaan siunausta viikottain ikuisesti. 3. Jumala pyhitti eli erotti seitsemännen päivän. 

In creation the rhythm of the week was written into the human physiology. According to the American investigations human health is bound to the 6+1-rhythm. The healthy style of living includes 6 days' work and 1 day's rest repeatedly and regularly. The Lord separated the seventh day from the other days in many ways: 1. God rested himself in that day after six days' work. 2. God blessed the seventh day to share the blessings weekly for ever. 3. God sanctified the seventh day. 

Nimi "sapatti" viittaa juuri siihen, että JUMALA LEPÄSI luomisviikon seitsemäntenä (7.) päivänä. Juutalaisten tapa nimetä viikon päivät perustui luomisviikkoon vielä Jeesuksenkin aikana. Viikon kuudetta (6.) päivää kutsuttiin "valmistuspäiväksi", viikon seitsemättä (7.) päivää kutsuttiin "sapatiksi" ja sapatin jälkeistä päivää kutsuttiin "ensimmäiseksi päiväksi" (Luuk. 23: 54, 56; 24: 1).

The name "Sabbath" refers to the fact that GOD RESTED HIMSELF in the seventh (7.) day of the creation week. The Jewish way to call the days of the week was based upon the creation week even in the days of Jesus. The sixth (6.) day of the week was called "preparation", the seventh (7.) day was called "Sabbath" and the day after the Sabbath was called "the first day" (Luke 23: 54, 56; 24: 1).

Hepreankielen שבת (sapatti) on vaikuttanut ainakin seitsemään kieleen. Saksassa, kreikassa, espanjassa, ranskassa, italiassa, portugalissa ja venäjässä löytyy tämän sanan johdannainen.Mielestäni mielenkiintoisin viikon seitsemännen (7.) päivän nimi löytyy kuitenkin Ghanasta, missä nimi MEMENEDA tarkoittaa samaa kuin "MINÄ OLEN-Jumalan päivä”. 

The Hebrew שבת (the sabbath) has give an influence at least to seven languages. A similar name can be found in German, Creek, Spanish, French, Italian, Portugese ans Russian. I think the most interesting name of the seventh (7.) day can be foud in Ghana, where the name MEMENEDA means "the day of the I AM”. 

Yritykset siirtää Jumalan viikon seitsemännelle päivälle antamat siunaukset viikon ensimmäiselle päivälle ovat tuhoon tuomittuja! Jumala on MAAILMANKAIKKEUDEN LUOJA! Jumala on suuri ja ainutkertainen EHJEH = MINÄ OLEN! Hänen rinnallaan kaikki Saatanan johtamat demonijoukot ja ihmiskunnan suurimmatkin hallitsijat ja kirjonjohtajat yhdessä ovat kuin pisara meren helmassa. Heidän jo tuhansia vuosia kestänyt yritys muuttaa Luojan säätämää järjestystä ei tule milloinkaan onnistumaan lopullisesti! 

All the attempts to move the blessings God has given to the seventh day of the week to the first day of the week are condemned to the failure! God is THE CREATOR OF THE UNIVERSE! God is great and unique EHYEH = I AM! All the demons under Satan's leadership and all the greatest human political and church leaders, all them together are like a droplet in the sea before God. All their attempts to change the order of God will never succeed, no matter how many or how bitter they are!

Usein toistamme historiallista faktaa, että Konstantinus Suuri muutti vuonna 321 sapatin sunnuntaille. Mutta meidän on syytä katsoa historiassa pidemmälle! Muutos tapahtui jo paljon paljon aikaisemmin. AURINGONJUMALAN palvontaa on ollut syntiinlankeemuksesta saakka, sillä jo ennen maailman luomista LUCIFER korotti itsensä jumalanvertaiseksi (Jes. 14: 13, 14). 

Very often we repeat the fact that it was Constantine the Great who changed in 321 the Sabbath to the Sunday. But we are to look further in history! The change happened already much much earlier. The worship of the SUN is know already from the the fall, for even before the creation of the world LUCIFER wanted to make himself a god (Isa. 14: 13, 14) 

Kiista sunnutain "pyhyydestä" on nousemassa päivän teemaksi mm. kauppojen aukioloaikoja koskevassa keskustelussa. Jumalan, Kaikkivaltiaan, asetukset ovat ikuisia ja muuttumattomia! Jumalan voitto on jo taattu tässä taistelussa! "He sotivat Karitsaa vastaan, mutta KARITSA ON VOITTAVA HEIDÄT, sillä hän on herrain Herra (EHJEH) ja kuningasten Kuningas..." (Ilm. 17: 14). 

The question about the open shops on Sundays is a topic today. The statues of God, the Almighty, are everlasting and unchangeable! God's victory in this fight has been already ensured! "These shall make war with the Lamb, and THE LAMB SHALL OVERCOME THEM; for he is LORD (EHYEH) of lords, and King of kings..." (Rev. 17: 14).

Jeesus ja juutalaisten sapatti = Jesus and the Jewish Sabbath

Jeesuksen ja juutalaisten johtajien suhde oli alusta saakka hyvin ongelmallinen. On ymmärrettävää, että fariseukset saattoivat olla Jeesukselle kateellisia hänen nauttimasta kansansuosiosta. Suuret joukot piirittivät Jeesuksen minne ikinä hän menikin. Kun Jeesuksen parantava voima oli tullut ilmi, on varmaa, että suuri osa häntä seuraavista ihmisistä oli niitä, jotka etsivät parannusta johonkin vaivaansa. Papit saattoivat julistaa ihmisen parantuneeksi, mutta he eivät kyenneet parantamaan ketään. Myös Jeesuksen tapa puhua ja opettaa oli erilaista kuin ylipappien ja fariseusten, ja kansa oli hämmästyksestä suunniltaan kuunnellessaan Jeesuksen siunaavia ja opettavia sanoja. Mutta riittääkö ylipappien ja fariseusten kateus selittämään heidän vihansa määrää, joka johti heidät lopulta tappamaan Jeesuksen? 

The relationship of Jesus and the Jewish leaders was from the beginning very problematic. It is understandable that the Pharisees may have been jealous to Jesus of his popularity among the people. Jesus was largely surrounded by the troops wherever he was. When Jesus' healing power had become apparent, it is certain that a large part of his followers were those who were looking for healing to their diseases. Pastors could declare a man healed, but they were not able to heal anybody. Even Jesus' way to speak and teach was different than the way of the priests and Pharisees, and the people were surprised when listening to Jesus' blessing and instructive words. But is the envy of the priest and the Pharisees enough to explain their hate, which led them eventually to kill Jesus? 

Erityinen kiista Jeesuksen ja kansan johtajien kesken näytti koskeneen sapattia. Israelin ja Juudan pakkosiirtolaisuuteen joutuminen johtui suuressa määrin siitä, että he eivät välittäneet Jumalan heille määräämästä levon ja siunausten päivästä, sapatista, vaan kävivät ahneudessaan kauppaa hetkinä, jotka oli tarkoitettu Jumalan etsimiseen (3. Moos. 26: 43; 2. Aik. 36: 21; Jer. 17: 21 - 27). 70 vuoden pakkosiirtolaisuuden jälkeen kansan johtajat halusivat taata sen, ettei sama kansallinen häpeä enää milloinkaan toistuisi. Niinpä papit ja kansan johtajat laativat säännön toisensa jälkeen määrittämään sitä, mitä sapattina ei saanut tehdä. Lopulta sääntökokoelma kasvoi hallitsemattoman suureksi. Levon ja siunausten päivästä oli tullut taakka, jota kukaan ei jaksanut kantaa. 

The specific dispute between Jesus' and the leaders was about the Sabbath. The exile of Israel and Judah was largely due to the fact that they were not interested in the Sabbath and they were having business affairs in the hours, that God had dedicated to himself (Lev. 26: 43; 2. Chron. 36: 21; Jeremiah 17: 21 - 27). After the exile of 70 years the leaders wanted to ensure that such a national shame will never happen again. So, the priests and the leaders made a rule after another to determine what kind of things they were not allowed to do on the Sabbath. Eventually the rule collection grew uncontrolled high. The day of rest and blessings had become a burden that no one didn't like to carry.

Taivaasta alas tullut Jeesus tiesi tarkalleen, millaiseksi siunauksen päiväksi Jumala oli sapatin Edenissä tarkoittanut, ja siksi hän toimi aktiivisesti sapatin alkuperäisen siunauksen palauttamiseksi. Jumala oli antanut sapatin levon Adamille ja Evalle merkiksi siitä, että Jumala täyttää kaiken ihmisen puolesta. Adam ja Eva saivat aloittaa koko elämänsä levosta käsin. Vielä syntiinlankeemuksenkin jälkeen he saivat LEVÄTÄ siinä LUOTTAMUKSESSA, että Jumala vanhurskauttaa ja pyhittää heidät. Juutalaisten rabbien tarkat sapattia suojaavat määräykset johtivat puolestaan juuri päinvastaiseen käytäntöön, INHIMILLISEEN YRITTÄMISEEN, joka oli alusta saakka tuhoontuomittu yritys. Mitä enemmän ihminen yrittää omin voimin pitää Jumalan lakia (sapattia koskeva 4. käsky mukaanlukien), sitä surkeampi epäonnistuminen siitä seuraa. 

Jesus who came from heaven did know exactly what kind of day of blessings God made in Eden, and that is why he worked actively to restore the original Sabbath blessings. God had given the rest of the Sabbath to Adam and Eve as a sign that God fulfills everything on behalf of man. Adam and Eva were allowed to start their whole life from rest. Even after the fall they were allowed to REST in the CONFIDENCE that God would justify them and make them holy. The exact instructions of the Rabbies led precisely to the opposite practice, to HUMAN WORKS and doings, which will not manage by no means. The more we try in our own power (the 4. commandment as well), the bigger failure we have.

Parantaessaan kaikkinaisia sairauksia ihmisiltä Jeesus halusi konkreettisesti viestittää hyvää uutista (evankeliumia) siitä, että vain Jumala voi pelastaa ihmisen synnistä ja kuoleman vallasta. Samoin kun sairaus väistyi ihmisen ruumiista, hänen sielunsa saattoi saada vapautuksen menneistä synneistä. Ja tulevat kiusaukset parannettu saattoi voittaa Jeesuksen sanojen voimalla "mene äläkä enää syntiä tee". Noihin sanoihin kätkeytyy samanlainen uudestiluova voima kuin Jumalan sanoihin, jotka synnyttivät koko näkyvän maailman luomisviikolla. 

When healing all kind of illnesses Jesus wanted to show concretely the good news (gospel) that only God can save a man from the sin and the power of the death. In the same way as a disease disappeared from a human body, his soul was pardoned from the sins. And the temptations in the future he was able to win by the power of the words of Jesus "don't sin any more." Those words have just similar force as the words of God, by which he created the whole visible world. 

Evankeliumeissa on useita kohtia, joissa kerrotaan siitä, miten papit ja fariseukset vahtivat parantaisiko Jeesus sairaita sapattina Matt. 12: 2,10, 11, 12; Mark. 2: 23, 24; Mark. 3: 2, 4; Luuk. 6: 1, 2, 6, 7, 9; Luuk. 13: 14, 15; Luuk. 14: 1, 3; Joh. 5: 16; Joh. 7: 22, 23. Ensimmäinen yhteenotto näyttää kitenkin syntyneen siitä, että opetuslapset katkoivat tähtäpäitä kulkiessaan pellon poikki eräänä sapattina Jeesuksen seurassa. Mutta parannusihmeet sapattisin näyttää olevan kaikkein useimmin kiistanaiheena Jeesusen ja johtajien välillä. 

There are many verses in the Gospels which detail how the priests and the Pharisees were staring at Jesus whether he would heal the sick people on the Sabbath Matthew 12: 2.10, 11, 12; Mark. 2: 23, 24; Mark. 3: 2, 4; Luke 6: 1, 2, 6, 7, 9; Luke 13: 14, 15, Luke 14: 1, 3; John 5: 16; John 7: 22, 23. However the first conflict happened when the disciples were picking the corn when they passed across the field with Jesus. But the miracles of healing on the Sabbath seem to be most frequently a controversial subject between Jesus and the leaders. 

Markuksen evankeliumi antaa kuitenkin hyvin mielenkiintoisen näkökulman asioiden kulkuun. Markuksen evankeliumin toisessa luvussa kerrotaan tuosta tähkäpäiden katkomisesta ja kolmannen luvun alussa kerrotaan, miten Jeesuksen mennessä sapattina synagoogaan fariseukset olivat jo etukäteen pitämässä häntä silmällä, parantaisiko hän siellä olevan miehen, jolla oli surkastunut käsi. Jyvien "puiminenko" heidät oli kiihottanut tuohon raivoisaan kyttäämiseen? Ehkä sekin, mutta luulenpa, että Markus kertoo jo toisen luvun alussa todellisen syyn fariseusten käyttäytymiseen. 

The Gospel of Mark gives a very interesting perspective on how the things happened. In the second chapter of Mark there is the story of the disciples on the field and in the third chapter the story of Jesus in the Synagogue, where the Pharisees were in advance to keep him on eye, if he would heal a man that had a withered hand. What was the reason for the Pharisees' anger; eating the corn on the Sabbath? Maybe, but I think that Mark tells us in the beginning of the second chapter the true cause of the Pharisees' behavior. 

Jeesus oli nimittäin parantanut Kapernaumissa ollessaan erään halvaantuneen, jonka hänen ystävänsä laskivat Jeesuksen eteen katon kautta. Parantaminen oli ilmeisesti tapahtunut viikolla, koska tekstissä ei ole mitään mainintaa sapatista. Mutta sen sijaan jakeessa viisi mainitut Jeesuksen sanat "poikani sinun syntisi annetaan anteeksi" olivat fariseuksille ja papeille suurimman kauhistuksen ja raivon aihe. 

Jesus had healed in Capernaum one paralyzed man, who was carried to Jesus by his friends through a roof. The healing had apparently occurred on some other day, not on the Sabbath, because the text has no mention of the Sabbath. But the words of Jesus in the fifth verse "son, thy sins be forgiven thee" were the reason for the anger of the Pharisees and the priests. 

Jeesus välitti papeista ja johtajista piittaamatta Jumalan sapattiin kätkemää alkuperäistä lupausta armosta, syntien anteeksiantamisesta, vanhurskautuksesta ja pyhityksestä, jonka JUMALA SUORITTAA. Sen tähden ihminen saa LEVÄTÄ ja levossa turvata JUMALAN TÄYTETTYYN TYÖHÖN. Koska Jeesus ei kumartanut eikä kunnioittanut kansan johtajien tahtoa, vaan teki Isänsä tahdon sapatin kohdalla, hän on sapatin herra (Mark. 2: 28). Jeesus ei milloinkaan kumonnut sapattia, vaan ainoastaan puhdisti ja tyhjensi sen johtajien tekemistä raskaista pykälätaakoista. Sanoihan Jeesus seuraajilleen "tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja KUORMIEN UUVUTTAMAT, minä annan teille LEVON" (Matt. 11: 28)! Kyseinen teksti on suora viittaus sapatin lepoon, joka vapauttaa meidät työn rasituksista. Mutta Jumalan suunnitelman mukaan sapatin tulee olla myös vapautta kaikista uskonnollisista säädöksistä. 

In spite of the hate of the priests and the leaders Jesus told the message of mercy, forgivingness, justifying and holyfying, which is GOD'S DEED . That is why we are allowed TO REST, and while resting to rely on GOD'S FULFILLED WORK. Since Jesus did not bowed nor honoured the will of the leaders, but fulfilled his Father's will concerning the Sabbath, he is also the lord of the Sabbath (Mark 2: 28). Jesus did never councel the Sabbath, he only cleaned and released it from all the burdens of the paragraphs. Jesus did really say to his followers " come unto me, all ye that labour and ARE HEAVY LADEN, and I will give you REST" (Matthew 11: 28)! This text refers straight to the rest of the Sabbath, which gives us rest after working. But according to God's plan the Sabbath is to give us to be also freedom from all the religious paragraphs.

Sapatin todellinen luonne = The real character of the Sabbath

Jesajan 58. luku: OIKEA PAASTO JA SAPATIN VIETTO 1. Huuda täyttä kurkkua, älä säästä, korota äänesi niinkuin pasuna, ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä. 2. Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni, niinkuin kansa, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala heitä lähestyisi: 3. "Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?" Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne. 4. Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä. Te ette nyt paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa. 5. Tällainenkö on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle (EHJEH!) otollinen? 6. Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irrotatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? 7. Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi? 8. Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. 9. Silloin sinä rukoilet, ja Herra (EHJEH!) vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen". Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen, 10. jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä. 11. Ja Herra (EHJEH!) johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu. 12. Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva:"halkeamain umpeenmuuraaja" ja " teitten korjaaja maan asuttamiseksi". 13. Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran (EHJEH!) pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia, 14. silloin on ilosi oleva Herrassa (EHJEH!), ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran (EHJEH!) suu on puhunut. 

Isaiah 58: BLESSINGS OF TRUE WORSHIP (The King James versio) 1. Cry aloud, spare not, lift up thy voice like a trumpet, and shew my people their transgression, and the house of Jacob their sins. 2. Yet they seek me daily, and delight to know my ways, as a nation that did righteousness, and forsook not the ordinance of their God: they ask of me the ordinance of justice; they take delight in approaching to God. 3. Wherefore have we fasted, say they, and thou seest not? Wherefore have we afflicted our soul, and thou takest no knowledge? Behold, in the day of your fast ye find pleasure, and exact all your labours. 4. Behold, ye fast for strife and debate, and to smite with the fist of wickedness: ye shall not fast as ye do this day, to make your voice to be heard on high. 5. Is it such a fast that I have chosen? A day for man to afflict his soul? Is it to bow down his head as a bulrush, and to spread sackcloth and ashes under him? With thou call this a fast, and an acceptable day to the Lord (EHYEH!)? 6. Is not this the fast that I have chosen? To loose the bands of wickedness, to undo the heavy burdens, and to let the oppressed go free, and that ye break every yoke? 7. Is it not to deal thy bread to the hungry, and that thou bring the poor that are cast out to thy house? When thou seest the naked, that thou cover him; and that thou hide not thyself from thine own flesh? 8. Then shall thy light break forth as the morning, and thine health shall spring forth speedily: and thy righteousness shall go before thee: the glory of the Lord (EHYEH!) shall be thy rereward. 9. Then shalt thou call, and the Lord (EHYEH!) shall answer; thou shalt cry, and he shall say, Here I am. If thou take away from the midst of thee the yoke, the putting forth of the finger, and speaking vanity; 10. And if thou draw out thy soul to the hungry, and satisfy the afflicted soul ; then shall thy light rise in obscurity, and thy darkness be as the noon day: 11. And the Lord (EHYEH!) shall guide thee continually, and satisfy thy soul in drought, and make fat thy bones: and thou shalt be like a watered garden, and like a spring of water, whose waters fail not. 12. And they that shall be of thee shall build the old waste places: thou shalt raise up the foundations of many generations; and thou shalt be called, The repairer of the breach, The restorer of paths to dwell in. 13. If thou turn away thy foot from the sabbath, from doing thy pleasure on my holy day; and call the sabbath a delight, the holy of the Lord (EHYEH!), honourable; and shalt honour him, not doing thine own ways, nor finding thine own pleasure, nor speaking thine own words: 14. Then shalt thou delight thyself in the Lord (EHYEH!); and I will cause thee to ride upon the high places of the earth, and feed thee with the heritage of Jacob thy father: for the mouth of the Lord (EHYEH!) hath spoken it.

Ihmistä varten = For man

Luciferin noustua avoimeen kapinaan Luojaansa vastaan ja voitettuaan taivaan enkeleistä kolmanneksen puolelleen (Ilm. 12: 3, 4, 7 -9), Jumalan puolelle jääneillä enkeleillä saattoi olla monia kysymyksiä mielessään koskien tulevaisuutta tuossa uudessa ja oudossa tilanteessa. Jumalan karkoitti kapinoitsijat pois taivaasta ja antoi heidän asuinsijakseen aution ja asumattoman planeetan jostakin universuminsa kolkasta. Näin Jumala erotti uskolliset ja uskottomat enkelit eri leireihin. 

When Lucifer had started an open rebellion against the Creator and he had won the third part of the angels of heaven to his side (Rev. 12: 3, 4, 7 -9), I think, the angels on God's side might have had many questions concerning the future in that new and odd situation. God cast the rebellions out from heaven and gave them one desolate and empty planet to be their place to live in. In this way God separated the faithful and the unfaithful angels. 

Voin kuvitella, miten Jumala kutsui uskolliset mutta hämmentyneet enkelinsä neuvonpitoon ja tiedotustilaisuuteen, jossa hän raotti heille laatimaansa suunnitelmaa ikuisen rauhan palauttamiseksi koko universumiinsa. Suunnitelma edellytti Jumalalta itseltään suurinta mahdollista uhrausta; hänen itsensä alttiiksi antamista. Lucifer oli kyseenalaistanut Jumalan hallinnon oikeudenmukaisuuden ja solvannut Jumalan hallintoa (niin kuin hän tekee vielä tänäkin päivänä). Jumalan oli pystyttävä todistamaan hallintonsa oikeudenmukaisuus ja osoittamaan, että hänen valtakuntansa perustus on rakkaus. 

 I can imagine, how God invited the faithful but confused angels to have consultation and information, in which he exposed his plan for to restore the everlasting peace into his universe. For that plan God himself had to give his greatest offering; he had to be willing even to die. Lucifer had contested the righteousness of God's management and he had insulted God's principles (as he is doing still today). God had to prove the righteousness of his management and to show that the base of his realm is love.

Kaiken elollisen tekijänä Jumala on itse Elämä. Hänen vastustajastaan, Saatanasta, tuli Kuoleman Ruhtinas asettuessaan vastustamaan Elämän Ruhtinasta ja edustamaan kaikkea sellaista, mikä on Jumalalle vastenmielistä ja vastoin hänen ikuisia rakkauden periaatteitaan. Kukistaakseen Luciferin aloittaman kapinan Jumalan tuli siis voittaa myös kuolema. 

As a creator of all living creatures God himself is Life. His opponent, Satan, became a Prince of Death, when he started to resist the Prince of Life and to represent all that God hates and all that are against his everlasting principles of love. For to win Lucifer God had to win also death. 

Tehtävän suorittaminen edellytti, että Jumalan oli alennuttava enkeleitä alemmaksi (Hepr. 2: 7), jotta ei Saatana vosi syyttää häntä etulyöntiasemansa hyväksikäyttämisestä. Jumalan tuli osoittaa voimansa Saatanaa vastaan heikkoudessa. "Tehkäämme ihminen" (1. Moos. 1: 26) sanoi Jumala paljastaen uskollisille enkeleilleen suunnitelmansa alentumisensa tiestä. Uskollisten enkelien tehtäväksi tuli toimia ihmiskunnan palvelijoina (Hepr. 1: 13, 14) toteuttaen näin Jumalan pelastussuunnitelmaa yhdessä hänen kanssaan. 

This duty demanded God to descend under the angels (Hepr. 2: 7), that Satan couldn't claim that God made use of his higher position. God had to show his power in weakness. "Let us make man" said God opening his plan to the faithful angels. The angels' task was to be the ministering spirits (Hebrews 1: 13, 14) and to co-operate with God in this way when God was fulfilling his plan of the salvation.

Jumala aloitti suuren pelastussuunnitelmansa toteuttamisen maapallon muuttamisella kauniiksi asuinsijaksi ihmisille. Kyseessä oli juuri sama planeetta, jolle Jumala oli juuri karkoittanut Luciferin kapinallisine joukkoineen. Luomisviikko tarkoitti siis myös Jumalaa vastustaville joukoille miellyttäviä kokemuksia, kun pimeä vesipallo muuttui viheriöiväksi, hedelmälliseksi ja elämän moninaisuutta tuottavaksi maailmaksi. Luomisessa Jumala alentui ensimmäisen kerran Saatanan edessä. Olisihan hän yhtä hyvin voinut tehdä ihmisen kodin jollekin toiselle planeetalle!

The beginning of God's great plan of the salvation was to turn the globe a beautiful home for man. It was just the same globe unto which God had cast out Lucifer with his forces. The week of the creation gave lovely experiences also to God's opponents, when the dark water-covered globe turned to be a green, fruitful world with all kinds of living creatures. It was the first time God descended before Satan. It was possible for him to create man's home also on some other planet, I think! 

Saatuaan valmiiksi kaiken, mikä oli tarpeellista ihmisen elämän mahdollisuuksia ajatellen, Jumala loi itse ihmisen kumartuen muovaamaan hänet maan tomusta (1 Moos. 2: 7). Mikä nöyryyden osoitus jälleen Kaikkeuden Valtiaalta! Avattuaan silmänsä ihminen sai herätä täydellisyyden keskellä, sillä kaikki mitä Jumala oli kuudessa päivässä tehnyt, oli "sangen hyvää" (1. Moos. 1: 31). Mutta kaikkein paras lahja oli vielä edessäpäin. 

When everything was ready for man, God bowed down to form man of the dust of the ground (Gen. 2: 7). What a humility! When opening his eyes man was allowed to awake amidst the perfection, for everything God had created in six days was "very good" (Gen. 1: 31). But the best gift was to come.

Jumala päätti luomisviikonsa lepäämällä itsekin kaikesta työstään (1. Moos. 2: 1 - 4). Näin hän omisti = erotti = pyhitti aikansa tuona levon ja siunauksen päivänä luomalleen ihmisparille. Noin neljä tuhatta vuotta myöhemmin fariseusten nuhdellessa sapattina tähkäpäitä katkovia opetuslapsia, Jeeus korosti sapatin alkuperäisen merkityksen ja tarkoituksen sanoessaan: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten" (Mark. 2: 27). Sapatti asetettiin olemaan erityinen päivä, jolloin ihminen voi kohdata Luojansa ja seurustella hänen kanssaan, virvoittua Jumalan taivaallisista siunauksista ja hänen pyhittävästä läsnäolostaan (Hes. 20: 12). 

God finished his creation week and rested from all his work (Gen. 2: 1 - 4). In this way he dedicated = separated = sanctified his time in that blessed day to the couple he had created a day before. About four thousand years later when the Pharisees blamed the disciples when they were plucking corn in the day of Sabbath, Jesus emphasized the original significance and meaning of the Sabbath, when he said:"The Sabbath was made for man, and not man for the Sabbath" (Mark 2: 27). The Sabbath was made to be a special day for man to meet his Creator, to keep company with him and to be blessed by his heavenly blessings and by his sanctifying presence (Eze. 20: 12). 

Koska sapatti sai alkunsa maan luomisessa, se asetettiin nimenomaan "ihmistä varten", ja se oli uusi asia myös taivaan enkeleille. Sapatti liittyy hyvin kiinteästi lunastukseen, jonka ensimmäinen vaihe oli maan ja ihmisen luominen. Jumala loi ihmisen "omaksi kuvakseen" (1. Moos. 1: 26) tullakseen itse ihmiseksi myöhemmin. Joku saattaa ajatella, että tällainen tulkinta merkitsee, että Jumala ikään kuin määräsi ihmisen lankeamaan. Ajattelen mieluummin, että Jumala tiesi kaiken etukäteen. Hän tiesi ja näki etukäteen, että Luciferin tarjoama "paha tieto" (1. Moos. 2: 17), jota hän oli jo ehtinyt kylvää enkeleittenkin keskuuteen, saisi tiedonjanoisen ihmisen kiinnostumaan "kielletystä hedelmästä”. 

The beginning of the Sabbath is the creation. Therefore it was made "for man", and it was a new thing even for the heavenly angels. The Sabbath is connected with the redemption very closely, for also the redemption began in the creation. God created man in his own image (Gen. 1: 26), for that he could become a man later. Someone may regard this kind of interpretation as a predestination of the fall. I'm rather thinking, that God knew everything in advance. He knew and saw beforehand, that "the evel knowledge" (Gen. 2: 17) which Lucifer had shared already among the angels, would awake the intrest of a curious man towards the "forbidden fruit” 

Sapatti asetettiin olemaan "ikuinen merkki" siitä, että Jumala pyhittää ihmisen (Hes. 20 12). Sapatti ei loppunut syntiinlankeemukseen, se ei loppunut vedenpaisumukseen, ei myöskään Baabelin tornin rakentamista seuranneeseen kansojen hajaantumiseen. Vaikka epäjumalanpalvelus omine rituaaleineen ja pyhäpäivineen raivasi alaa yhä uudelleen kansojen keskuudessa, Jumala piti huolen siitä, että hänen ihmiskunnalle Edenissä antama siunausten välittäjä, sapatinpäivä, säilyi ihmiskunnan muistissa. Egyptin orjuudesta palaavat Abrahamin jälkeläiset saivat 40 vuoden ajan kertausharjoituksia tässä asiassa. 

The Sabbath was made to be an "everlasting sign" of the sanctification which is in God (Eze. 20: 12). The Sabbath did not end by the fall, nor by the flood, and neither by the scattering of the people building the tower in Babel. The idoltary with it's ceremonies and holy days overwhelmed again and again during the nations, but God took care of the Sabbath, the mediator of God's blessings; there were always people who remembered to keep it holy. The descendants of Abraham had lessons of it in 40 years in the wilderness. 

Jeesus vietti haudan levossa sapatin 24 tuntia. Sapatti oli ainoa kokonainen vuorokausi, jonka Jeesus lepäsi täytettyään raskaan ja uuvuttavan lunastustyönsä ristillä (Joh. 19: 30) juuri ennen kuin valmistuspäivä vaihtui sapatin pyhiksi hetkiksi (Luuk. 23: 54). Luominen ja lunastus saivat näin kumpikin samanlaisen kruunauksen. Siksi sapatti on Jumalan ikuinen merkki siitä, että Hän on meidän pyhityksemme! Tämä ikuinen pyhityksen merkki, sapatti, jatkuu halki ikuisuuksien myös ennallistetussa paratiisissa eli uudeksi luodussa maassa, sillä Jesaja kirjoittaa: "...joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra (EHJEH!)" (Jes. 66: 23).

Jesus spent 24 hours of the Sabbath in the tomb. The Sabbath was the only day-and-night Jesus rested after he had fulfilled his heavy and hard work of salvation on the cross (John 19: 30) just before the preparation was to turn to the holy hours of the Sabbath (Luke 23: 54). The creation and the redemption was crowned in the same way. Therefore the Sabbath is an eternal sign of God that He is our sanctification! This everlasting sign of the sanctification, the Sabbath, shall be for ever also in the new-created paradise or in the new earth, for Isaiah writes:"... and from one Sabbath to another, shall all flesh come to worship before me, saith the Lord (EHYEH!)" (Isa: 66: 23).

Jumalan ensimmäinen lupaus Jeesuksesta = God's first promise of Jesus

Viikko sitten kirjoitin Jumalan suurimmasta siunauksesta Jeesuksessa, joka merkitsee kuoleman kirouksen poistamista ja ikuisen elämän toivoa meille kuolemanvarjon maassa eläville ihmisille. 

A week ago I wrote about God's greatest blessing in Jesus, which means that God will undo the curse of death and give us the hope of eternal live.

Riippumatta kokonaan siitä mihin sosiaaliluokkaan kuulumme, mikä on saamamme koulutus ja miten pitkälle olemme urallamme edenneet, kuoleman edessä olemme kaikki samalla viivalla. Kukaan meistä ei voi väistää sitä. Se on jokaisen ihmisen osa. 

Regardless of our social location, education or career we are equal in front of death. Nobody can avoid it. It's everyone's destiny. 

Elämän koettelemusten keskellä on lohdullista muistaa Jumalan lupauksia, jotka antavat toivoa tulevasta elämästä ja uudesta kodista. Voimme saada lohdutusta siitä tiedosta, että Jeesus on valmistamassa meille asuinsijoja ja tuleva noutamaan meidät luoksensa (Joh. 14: 1- 3). Surun murtaessa meitä voimme saada lohdutusta tiedosta, että tulevassa kodissamme ei ole enää murheita, ei itkua, ei surua, ei kipua eikä kuolemaa (Ilm. 21: 4). 

When living amidst the troubles it's very comforting to remember God's promises, which give us hope of the coming life and our new home. It's comforting to know that Jesus is preparing a place for us and will come to receive us unto himself (John 14: 1 - 3). When we are broken under sorrow, we may become comforted of the promise, that there shall be no more troubles, nor crying, nor sorrow, nor pain, nor death in our new home (Rev. 21: 4). 

Jumalan lohdulliset lupaukset ovat antaneet toivoa ja uutta voimaa lukemattomille uskonsankareille kautta aikojen (Hepr. 11: 13). Uskossa he ovat kohottaneet katseensa kohti tulevaisuutta tämän ajan tuolle puolen odottaen "sapatinlepoa", joka on "Jumalan kansalle...varmasti tuleva (Hepr. 4: 9). 

God's comforting promises have given hope and new power to the countless heros of faith through the ages (Hebrew 4: 9). They have raised their heads in faith towards the future far beyond this age and waited for "the rest to the people of God" (Hebrew 4: 9). 

Heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa neljännessä luvussa Joosuaan, joka johti 40 uuvuttavan erämaavaellusvuoden jälkeen Israelin kansan lepäämään heille luvattuun "perintömaahan" (5. Moos. 12: 9). Siinain erämaassa Jumala koulutti Egyptin orjuudesta palaavaa kansaansa ja opetti heille Jumalan tuntemusta, joka oli heiltä täysin unohtunut Egyptissä vietettyjen vuosien (noin 400) aikana. Epäjumalanpalvelustavat olivat juurtuneet syvään kansan mieleen, ja tämän tästä he olivat sotajalalla Jumalan heille valitsemaa johtajaa vastaan vaatien paluuta takaisin Egyptin lihapatojen ääreen. 

The writer of the Hebrews refers in the fourth chapter of his letter to Joshua, who led Israelis after the exhausting wandering in the wilderness "to the rest and to the inheritance" (Deut. 12: 9). In the desert God educated the Israelis and taught them to know him again, for they have totally forgotten him in Egypt (in 400 years). They had pagan customs deep in their minds, and every now and then they were ready to fight against their leader and to demand to get back to Egypt. 

Joosuaa ja Kaalebia lukuunottamatta kaikki Egyptistä Mooseksen johdolla lähteneet heprealaiset kuolivat erämaavaelluksen aikana. Niin kävi myös heidän ensimmäiselle johtajalleen, Moosekselle. Joosuan johdolla Jordan-virran ylittäneet juutalaiset olivat kaikki syntyneet matkan aikana Siinain erämaassa. He eivät tienneet omakohtaisesti mitään Egyptin "ihanuudesta". He saattoivat vain odottaa luvatun maan rajan ylittämistä ja siellä paikoilleen asettumista eli "sapatinlepoa". Tämä Joosuan johtama joukko todella tiesi, mitä merkitsi "sapatinlepo”. 

Joshua and Caleb were the only who get out from Egypt with Moses and who did not die in the desert. Even Moses died there. Those who got over the Jordan with Joshua were born in the desert. They didn't know anything about Egypt. They could only wait for coming to the land of promises and having "the rest of the Sabbath". They really knew what is "the rest of the Sabbath”. 

Egyptissä Abrahamin jälkeläiset olivat unohtaneet oikean Jumalan ja alkaneet palvoa aurinkoa auringonpäivänä eli sunnuntaina. Erämaassa Jumala palautti sapatin kansan mieleen jokapäiväisen mannaihmeen kautta. Manna oli juutalaisten päivittäinen ruoka 40 vuoden ajan erämaassa (2. Moos. 16: 35). Noihin 40 vuoteen mahtui 2080 sapattia ja konkreettista esimerkkiä Jumalan lepopäivästä (2. Moos. 16: 14 - 35). 

In Egypt Abraham's descendants had forgotten their true God and begun to worship the sun in it's own day, Sunday. God reminded them of the holiness of the Sabbath in the wilderness through the miracle of manna. The Israelis did eat manna every day in the desert (Ex. 16: 35). Those 40 years had 2080 Sabbaths and real examples God's holy day (Ex. 16: 14 - 35). 

Noiden 2080 oppipäivän ja -viikon jälkeen ei ole mikään ihme, että juutalaiset tietävät vielä tänäkin päivänä, mikä päivä on sapatti. Kenties tästä johtuu myös se, että sapattia kutsutaan usein "juutalaiseksi". Mutta on muistettava, että juutalaiset eivät keksineet sapattia! Sitä ei keksinyt edes heidän esi-isänsä, Abraham! On aihetta tutkia, mikä on sapatin lähtökohta ja mikä tekee siitä niin tärkeän, että Jumala antoi sapatinrikkojille jopa kuolemanrangaistuksen (4 Moos. 15: 32 - 41). 

It's no wonder after those 2080 daily and weekly lessons that the Jews do really know even today, what day is the Sabbath. May be for this reason also the Sabbath is sometimes called "Jewish". But we must remember that the Jews did not invent the Sabbath! Not even Abraham did invent it! We have a good reason to study the origin of the Sabbath and to find out why it is so important, that God gave death as a punishment to the breakers of the Sabbath (Num. 15: 32 - 41). 

Sapatti on yhtä vanha kuin tämä asuttu maapallo viikoissa laskettuna, sillä Jumala asetti sapatin luomisen muistoksi (1. Moos. 2: 1 - 3). Kuuden luomispäivän päätteeksi "Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt." Adam ja Eva olivat saaneet alkunsa juuri edellisenä päivänä eli luomisviikon kuudentena päivänä (1. Moos. 1: 26 - 31). Vastaluotu ihmispari sai siis aloittaa elämänsä TÄYTETYSTÄ TYÖSTÄ JA LEVOSTA KÄSIN. 

The Sabbath is as old as the globe counted in the weeks, for God made the Sabbath to be a statue of the creation (Gen. 2: 1 - 3). After the six days of the creation "God blessed the seventh day, and sanctified it; because that in it he had rested from all his work which God created and made". Adam and Eve were made a day before (Gen. 1: 26 - 31). The just-created couple was allowed to begin to live FROM THE FULFILLED WORK AND FROM THE REST. 

Tämä tosiasia sisältää hengellisen opetuksen ihmiskunnalle. Saamme luottaa täysin Jumalan täytettyyn työhön sekä luomisessa että lunastuksessa (Joh. 19: 30)! Vaikka ihmispari ei ollut ehtinyt vielä ennen ensimmäistä sapattia tehdä omapäistä valintaansa käärmeen puolelle, eli vaikka syntiinlankeemus ei ollut vielä tapahtunut, ensimmäinen sapatti julisti LEPOA JUMALASSA, joka on meidän vanhurskautemme ja pyhityksemme (Hes. 20: 12). 

We have a spiritual teaching in this point. We are alowed to rely on God's fulfilled work both in the creation and in the redemption (John 19: 30)! The fall was in the future in the first Sabbath in Eden, but the first Sabbath is declaring us "REST IN GOD", for he is our righteousness and sanctification (Eze. 20: 12). 

Näin ollen ensimmäinen sapatti Edenissä on Jumalan ensimmäinen lupaus hänen suurimmasta siunauksestaan, Jeesuksesta, jonka kautta Jumala nujersi kuoleman kirouksen ja Perkeleen vallan! 

The first Sabbath in Eden is God's first promise of his greatest blessing, Jesus, in whom God broke the curse of death and the power of the Devil!