Jousen kanssa voittamaan = To conquer with a bow

Ilmestyskirjassa esitetyissä sineteissä nähdään neljä erilaista ratsastajaa ja neljä erilaista hevosta (Ilm. 6: 1 -8). Ensimmäisenä esitelty valkoinen hevonen ja sen selässä istuva seppeleellä kruunattu ratsastaja eroavat muista kolmesta ratsukosta siinä, että se ne eivät tuota kuolemaa vaan elämää (Ilm. 6: 1, 2). Ratsastajalle annettiin kyllä jousi, mutta hän ei käytä sitä tappamiseen.

There are four riders and four horses in the seals of Revelation (Rev. 6: 1 - 8). The first horse, which is white, and it's rider with a crown on his head are different from the other three, because they don't make dead but life (Rev. 6: 1, 2). The rider has a bow, but not for killing. 

Mikä voi olla ensimmäisen ratsastajan jousen tarkoitus? Vastaus löytyy Vanhan Testamentin kertomuksesta kahdesta ystävyksestä; Daavidista ja Joonatanista. Joonatanin isä, kuningas Saul vihasi ja kadehti Daavidia, niin että Daavidin piti olla jatkuvasti varuillaan ja valmiina lähtemään pakoon. 

What is the rider's bow for? We can find an answer in the Old Testament in the story about two friend; David and Jonathan. Jonathan's father, the king Saul, hated David and was jealous for him, and therefore David had to be careful and escape Saul. 

Jumala oli valtuuttanut profeetta Samuelin voitelemaan Daavidin Israelin uudeksi kuninkaaksi (1. Sam. 16: 10 - 12). Saul tiesi tämän ja samoin Joonatan, jonka olisi pitänyt maallisena prinssinä olla seuraava kuningas isänsä, Saulin, jälkeen. Jumalan ratkaisu Israelin kuninkuutta koskevissa asioissa ei miellyttänyt Saulia. Siksi hän sai tämän tästä raivokohtauksia, kauteuden puuskia, jolloin nuori Daavid oli hengenvaarassa Saulin hovissa. 

God had led the prophet Samuel to anoint David to be a new king of Israel (1. Sam. 16: 10 - 12). Saul knew that and also Jonathan, who was a prince and to be the next king of Israel after Saul. Saul didn't like God's decision at all. Therefore he was every now and then very furious and jealous, and young David was in a danger of life in Saul's court. 

Saul meni niin pitkälle vihassaan, että hän neuvotteli poikansa Joonatanin ja kaikkien palvelijoidensa kanssa Daavidin surmaamisesta (1. Sam. 19: 1). Taidokkaalla ja ymmärtäväisellä käyttäytymisellään ja puheillaan Joonatan onnistui kuitenkin säästämään Daavidin hengen, ja Daavid sai jatkaa Saulin palveluksessa (1. Sam. 19: 2 - 7). 

Saul hated David so much that he discussed with Jonathan and all his servants to kill David (1. Sam. 19: 1). But Jonathan was very skillful in his actions and speech before Saul and he succeeded to save David's life (1. Sam. 19: 2 - 7). 

Mutta Daavidin paremmuus ja kansansuosio oli kuitenkin kateelliselle Saulille ylivoimaista kestää, ja pahan hengen riivaamana hän jahtasi Daavidin henkeä jatkuvasti (1. Sam. 19: 8 - 22). Onnettomana Daavid vetosi Joonataniin, ja ihmetteli hänelle, mitä pahaa hän oli tehnyt Saulia vastaan, että ansaitsi osakseen tämän jatkuvan raivoamisen (1. Sam. 20: 1). 

But David was superior and the people loved him more than Saul, and it was too hard for Saul, and an evil spirit agitated Saul to persecute David continuously (1. Sam. 19: 8 - 22). David felt unhappy and appealed to Jonathan and asked him "what is my iniquity, what have I done before Saul" (1. Sam. 20: 1). 

Joonatan ja Daavid solmivat keskenään sopimuksen ja tekivät liiton, jossa lupasivat toinen toisilleen uskollisuutta. Joonatan lupasi ilmoittaa Daavidille, millä mielellä kunigas Saul on hovissaan, jotta Daavid tietäisi, uskaltaisiko hän palata sinne vai olisiko hänen jatkettava pakomatkaansa (1. Sam. 20: 2 - 18). He sopivat keskenään salaisesta viestinnästä (1. Sam. 20: 19 - 23). Viestin välittäjänä toimi jousi ja nuoli. 

Jonathan and David made an union and swore to be loyal to each other. Jonathan promised to inform David about Saul's spirit, so that David could know whether to come back or to continue to escape (1. Sam. 20: 1 - 18). They made up an agreement how to communicate secretly (1. Sam. 20: 19 - 23). The mediator of the messages was a bow and an arrow. 

Tässä on loistava kielikuva siitä evankeliumin levitystavasta, jonka mukaan vainotut Kristuksen seuraajat ovat vuosisatojen aikan joutuneet toimimaan. Taivaan valtakunnan sanoma ei ole koskaan ollut suuren maailman mieleen, ja totuuden seuraajat ovat aina muodostaneet pienen vähemmistön, jäännöksen. Tilanne ei ole muuttunut miksikään tähän päivään mennessä. Totuus ja sen kannattajat saavat yhä osakseen panettelua, vihaa, solvausta ja vainoa. Saatanan viha on armotonta heitä kohtaan. Mutta jokaista totuuden puolustajaa lohduttakoon Johanneksen antama kuva valkoisesta hevosesta ja sen taitavasta ratsastajasta, joka lähti voittajana voittamaan! 

I think this is a great metaphor to show how the followers of Christ have been working through the centuries to spread the gospel. The whole world has never been interested in heavenly messages, and those who have chosen to follow the truth have always been a remnant in a minority. These things never change. Even today those who follow the truth get slander, hatred, abuse and persecution. Satan's hatred is pitiless against them. But John's vision about the white horse and it's skillful rider may give them comfort, for he went forth conquering and to conquer.