Midianin erämaassa Jetron lampaita paimentanut Mooses sai kuulla orjantappurapensaasta sanat: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa" (2. Moos. 3: 5). Faraon hovissa nuorena miehenä koulutuksensa saanut Mooses kohtasi erämaassa elävän Jumalan, ja siksi erämaakin muuttui pyhäksi paikaksi. Jumalan läsnäolossa ihminen tuntee syntisyytensä ja puutteensa. Niin kävi myös Moosekselle, sillä "hän pelkäsi katsoa Jumalaa" (2. Moos. 3: 6). Kenkien riisuminen tuossa tilanteessa kuvasi vain symbolisesti sitä riisuutumista, minkä ihminen joutuu tekemään kohdatessaan todellisen pyhän Jumalan.
When shepherding Jetro's sheep in Midian Moses heard a voice from a bush saying: "Put off thy shoes from off thy feet, for the place where on thou standest is holy ground" (Ex. 3: 5). As a young man Moses had got his education in the court of Pharaoh, but here in a desert he met living Gog, and his presence made even the ground holy. In God's presence a human being feels his wickedness and his weakness. So happened also with Moses, for "he was afraid to look upon God" (Ex. 3: 6). To take off the shoes in that situation was only a symbol of the undressing, which man has to do, when he meets true holy God.
Korkeasta koulutuksestaan ja oppineisuudestaan huolimatta Mooses oli murhamies ja paossa egyptiläisen tappoa (2. Moos. 2: 11 - 15). Mitä kaikkea muuta Mooseksen omallatunnolla oli taakkana ja painolastina, sitä meille ei ole kerrottu. Mutta Jumaan pyhyyden edessä hänen oli riisuttava kaikki rääsynsä ja tunnustettava kaikki elämänsä tappiot.
In spite of his high education and knowledge Moses was a murderer and escaping after the murder of an Egyptian (Ex. 2: 11 - 15). What else Moses might carry on his conscience, we don't know. But before God's holiness he had to undress all his rags and to confess all the defeats of his life.
Profeetta Sakarja näki ylimmäisen papin, Joosuan, seisomassa likaisissa vaatteissa pyhän enkelin edessä (Sak. 3: 3, 4). Jumalallinen kehoitus kuului: "Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä" ja "pantakoon puhdas käärelakki hänen päähänsä" (Sak. 3: 4, 5).
Phophet Zechariah saw the high priest, Joshua, standing with his dirty garments before a holy angel (Zech. 3: 3, 4). The divine prophet was: "Take away the filthy garments from him" and "let them set a fair mitre upon his head" (Zech. 3: 4, 5).
Mooseksen ja Joosuan kokemukset lienevät hyvin samanlaisia. Jumalan pyhyyden edessä nöyrtyvä ja puutteensa tunnustava ihminen saa kuulla Joosuan tapaan Jumalan sanat: "Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin" (Sak. 3: 4). Uudistumisen lisäksi jokainen saastaisuutensa riisuva ihminen saa kuulla myös Jumalan ehdollisen lupauksen: "Jos sinä vaellat minun teilläni ja hoidat minun säätämäni tehtävät, saat sinä myös tuomita minun huonettani ja vartioida minun esikartanoani, ja minä annan sinulle pääsyn näiden (enkelten) joukkoon, jotka tässä seisovat" (Sak. 3: 7).
The experiences of Moses and Joshua might be similar. The one who humble oneself before God's holiness and confess his weakness is allowed to hear God's words like Joshua: "I have caused thine iniquity to pass from thee, and I will clothe thee with change of raiment" (Zech. 3: 4). Moreover everyone who undress his iniquity is allowed to hear God's conditional promise: "If thou wilt walk in my ways, and if thou wilt keep my charge, then thou shalt also judge my house, and shalt also keep my courts, and I will give thee places to walk among these (angels) that stand by" (Zech. 3: 7).
Yläsalissa Jeesus asetti seuraajilleen muistojuhlaksi ehtoollisen (Matt. 26: 26 - 29; Mark. 14: 22 - 25; Luuk. 22: 18 - 20; Joh. 13: 1 - 20). Tässä samassa yhteydessä Jeesus antoi esimerkin nöyryydestä ja asetti jalkojen pesun eli ns. nöyryyden asetuksen (Joh. 13: 4 - 17).
Tietääkseni tämä tapa ei ole kuitenkaan kovin yleinen kristikunnassa. Ja niissäkin seurakunnissa, joissa sitä noudatetaan, asetuksen hengellinen merkitys on saattanut hämärtyä.
In the upper room Jesus instituted the Lord's supper to be his commemoration (Matthew 26: 26 - 29; Mark 14: 22 - 25; Luke 22: 18 - 20; John 13: 1 - 20). In the same time he gave an example of humility and set the wash of feet or so called decree of humility (John 13: 4 - 17). As I know it's not very common habit however in the Christianity. And may be that even in those churches, in which the habit is followed, the spiritual meaning of the decree has been darkened.
Jalkojen paljastaminen kuvaa todellisen itsensä paljastamista, omana itsenään Jumalan ja lähimmäisten eteen tulemista ilman minkäänlaisia peitteitä. Ehtoolisella meitä palveleva Vapahtaja haluaa meidän muistavan totuuden omasta itsestämme. Vain se, joka suostuu tällaiseen riisuutumiseen, saa puhdistuksen Jeesukselta. Jalkojen pesussa toista veljeä tai sisarta palvelevan osapuolen tehtävä on myös pestä palveltavan liat pois ei ainoastaan symbolisesti vedellä, vaan ennen kaikkea omalla käytöksellään ja kielenkäytöllään tätä kohtaan Jumalan ja muiden ihmisten edessä.
To undress one's feet means to undress one's soul, to come before God and other people as one is without any cloths and coverings. The Redeemer who serves us at the Lord's supper wishes that we remember the truth of ourselves. Only the one who is willing to undress oneself like this
gets the cleansing from Jesus. Also the one who is serving another with the wash of feet has to clean his/her brother's or sister's faults way not only in a symbolic way but also in real life with God and other people and be careful with his own speech and behavior.
Sakramenteissa symbolit ovat korvanneet todellisuuden ja nousseet pääasioiksi. Tällaisessa uskossa ja kristillisyydessä ei valitettavasti ole pelastusta eikä mitään todellista sisältöä. Riisukaamme siis kengät jaloistamme!
The symbols of the sacraments have replaced the reality and risen to be the main points. Unfortunately there is no salvation nor any content in such belief and Christianity. Therefore let's take off our shoes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti