Jeesus ja juutalaisten sapatti = Jesus and the Jewish Sabbath

Jeesuksen ja juutalaisten johtajien suhde oli alusta saakka hyvin ongelmallinen. On ymmärrettävää, että fariseukset saattoivat olla Jeesukselle kateellisia hänen nauttimasta kansansuosiosta. Suuret joukot piirittivät Jeesuksen minne ikinä hän menikin. Kun Jeesuksen parantava voima oli tullut ilmi, on varmaa, että suuri osa häntä seuraavista ihmisistä oli niitä, jotka etsivät parannusta johonkin vaivaansa. Papit saattoivat julistaa ihmisen parantuneeksi, mutta he eivät kyenneet parantamaan ketään. Myös Jeesuksen tapa puhua ja opettaa oli erilaista kuin ylipappien ja fariseusten, ja kansa oli hämmästyksestä suunniltaan kuunnellessaan Jeesuksen siunaavia ja opettavia sanoja. Mutta riittääkö ylipappien ja fariseusten kateus selittämään heidän vihansa määrää, joka johti heidät lopulta tappamaan Jeesuksen? 

The relationship of Jesus and the Jewish leaders was from the beginning very problematic. It is understandable that the Pharisees may have been jealous to Jesus of his popularity among the people. Jesus was largely surrounded by the troops wherever he was. When Jesus' healing power had become apparent, it is certain that a large part of his followers were those who were looking for healing to their diseases. Pastors could declare a man healed, but they were not able to heal anybody. Even Jesus' way to speak and teach was different than the way of the priests and Pharisees, and the people were surprised when listening to Jesus' blessing and instructive words. But is the envy of the priest and the Pharisees enough to explain their hate, which led them eventually to kill Jesus? 

Erityinen kiista Jeesuksen ja kansan johtajien kesken näytti koskeneen sapattia. Israelin ja Juudan pakkosiirtolaisuuteen joutuminen johtui suuressa määrin siitä, että he eivät välittäneet Jumalan heille määräämästä levon ja siunausten päivästä, sapatista, vaan kävivät ahneudessaan kauppaa hetkinä, jotka oli tarkoitettu Jumalan etsimiseen (3. Moos. 26: 43; 2. Aik. 36: 21; Jer. 17: 21 - 27). 70 vuoden pakkosiirtolaisuuden jälkeen kansan johtajat halusivat taata sen, ettei sama kansallinen häpeä enää milloinkaan toistuisi. Niinpä papit ja kansan johtajat laativat säännön toisensa jälkeen määrittämään sitä, mitä sapattina ei saanut tehdä. Lopulta sääntökokoelma kasvoi hallitsemattoman suureksi. Levon ja siunausten päivästä oli tullut taakka, jota kukaan ei jaksanut kantaa. 

The specific dispute between Jesus' and the leaders was about the Sabbath. The exile of Israel and Judah was largely due to the fact that they were not interested in the Sabbath and they were having business affairs in the hours, that God had dedicated to himself (Lev. 26: 43; 2. Chron. 36: 21; Jeremiah 17: 21 - 27). After the exile of 70 years the leaders wanted to ensure that such a national shame will never happen again. So, the priests and the leaders made a rule after another to determine what kind of things they were not allowed to do on the Sabbath. Eventually the rule collection grew uncontrolled high. The day of rest and blessings had become a burden that no one didn't like to carry.

Taivaasta alas tullut Jeesus tiesi tarkalleen, millaiseksi siunauksen päiväksi Jumala oli sapatin Edenissä tarkoittanut, ja siksi hän toimi aktiivisesti sapatin alkuperäisen siunauksen palauttamiseksi. Jumala oli antanut sapatin levon Adamille ja Evalle merkiksi siitä, että Jumala täyttää kaiken ihmisen puolesta. Adam ja Eva saivat aloittaa koko elämänsä levosta käsin. Vielä syntiinlankeemuksenkin jälkeen he saivat LEVÄTÄ siinä LUOTTAMUKSESSA, että Jumala vanhurskauttaa ja pyhittää heidät. Juutalaisten rabbien tarkat sapattia suojaavat määräykset johtivat puolestaan juuri päinvastaiseen käytäntöön, INHIMILLISEEN YRITTÄMISEEN, joka oli alusta saakka tuhoontuomittu yritys. Mitä enemmän ihminen yrittää omin voimin pitää Jumalan lakia (sapattia koskeva 4. käsky mukaanlukien), sitä surkeampi epäonnistuminen siitä seuraa. 

Jesus who came from heaven did know exactly what kind of day of blessings God made in Eden, and that is why he worked actively to restore the original Sabbath blessings. God had given the rest of the Sabbath to Adam and Eve as a sign that God fulfills everything on behalf of man. Adam and Eva were allowed to start their whole life from rest. Even after the fall they were allowed to REST in the CONFIDENCE that God would justify them and make them holy. The exact instructions of the Rabbies led precisely to the opposite practice, to HUMAN WORKS and doings, which will not manage by no means. The more we try in our own power (the 4. commandment as well), the bigger failure we have.

Parantaessaan kaikkinaisia sairauksia ihmisiltä Jeesus halusi konkreettisesti viestittää hyvää uutista (evankeliumia) siitä, että vain Jumala voi pelastaa ihmisen synnistä ja kuoleman vallasta. Samoin kun sairaus väistyi ihmisen ruumiista, hänen sielunsa saattoi saada vapautuksen menneistä synneistä. Ja tulevat kiusaukset parannettu saattoi voittaa Jeesuksen sanojen voimalla "mene äläkä enää syntiä tee". Noihin sanoihin kätkeytyy samanlainen uudestiluova voima kuin Jumalan sanoihin, jotka synnyttivät koko näkyvän maailman luomisviikolla. 

When healing all kind of illnesses Jesus wanted to show concretely the good news (gospel) that only God can save a man from the sin and the power of the death. In the same way as a disease disappeared from a human body, his soul was pardoned from the sins. And the temptations in the future he was able to win by the power of the words of Jesus "don't sin any more." Those words have just similar force as the words of God, by which he created the whole visible world. 

Evankeliumeissa on useita kohtia, joissa kerrotaan siitä, miten papit ja fariseukset vahtivat parantaisiko Jeesus sairaita sapattina Matt. 12: 2,10, 11, 12; Mark. 2: 23, 24; Mark. 3: 2, 4; Luuk. 6: 1, 2, 6, 7, 9; Luuk. 13: 14, 15; Luuk. 14: 1, 3; Joh. 5: 16; Joh. 7: 22, 23. Ensimmäinen yhteenotto näyttää kitenkin syntyneen siitä, että opetuslapset katkoivat tähtäpäitä kulkiessaan pellon poikki eräänä sapattina Jeesuksen seurassa. Mutta parannusihmeet sapattisin näyttää olevan kaikkein useimmin kiistanaiheena Jeesusen ja johtajien välillä. 

There are many verses in the Gospels which detail how the priests and the Pharisees were staring at Jesus whether he would heal the sick people on the Sabbath Matthew 12: 2.10, 11, 12; Mark. 2: 23, 24; Mark. 3: 2, 4; Luke 6: 1, 2, 6, 7, 9; Luke 13: 14, 15, Luke 14: 1, 3; John 5: 16; John 7: 22, 23. However the first conflict happened when the disciples were picking the corn when they passed across the field with Jesus. But the miracles of healing on the Sabbath seem to be most frequently a controversial subject between Jesus and the leaders. 

Markuksen evankeliumi antaa kuitenkin hyvin mielenkiintoisen näkökulman asioiden kulkuun. Markuksen evankeliumin toisessa luvussa kerrotaan tuosta tähkäpäiden katkomisesta ja kolmannen luvun alussa kerrotaan, miten Jeesuksen mennessä sapattina synagoogaan fariseukset olivat jo etukäteen pitämässä häntä silmällä, parantaisiko hän siellä olevan miehen, jolla oli surkastunut käsi. Jyvien "puiminenko" heidät oli kiihottanut tuohon raivoisaan kyttäämiseen? Ehkä sekin, mutta luulenpa, että Markus kertoo jo toisen luvun alussa todellisen syyn fariseusten käyttäytymiseen. 

The Gospel of Mark gives a very interesting perspective on how the things happened. In the second chapter of Mark there is the story of the disciples on the field and in the third chapter the story of Jesus in the Synagogue, where the Pharisees were in advance to keep him on eye, if he would heal a man that had a withered hand. What was the reason for the Pharisees' anger; eating the corn on the Sabbath? Maybe, but I think that Mark tells us in the beginning of the second chapter the true cause of the Pharisees' behavior. 

Jeesus oli nimittäin parantanut Kapernaumissa ollessaan erään halvaantuneen, jonka hänen ystävänsä laskivat Jeesuksen eteen katon kautta. Parantaminen oli ilmeisesti tapahtunut viikolla, koska tekstissä ei ole mitään mainintaa sapatista. Mutta sen sijaan jakeessa viisi mainitut Jeesuksen sanat "poikani sinun syntisi annetaan anteeksi" olivat fariseuksille ja papeille suurimman kauhistuksen ja raivon aihe. 

Jesus had healed in Capernaum one paralyzed man, who was carried to Jesus by his friends through a roof. The healing had apparently occurred on some other day, not on the Sabbath, because the text has no mention of the Sabbath. But the words of Jesus in the fifth verse "son, thy sins be forgiven thee" were the reason for the anger of the Pharisees and the priests. 

Jeesus välitti papeista ja johtajista piittaamatta Jumalan sapattiin kätkemää alkuperäistä lupausta armosta, syntien anteeksiantamisesta, vanhurskautuksesta ja pyhityksestä, jonka JUMALA SUORITTAA. Sen tähden ihminen saa LEVÄTÄ ja levossa turvata JUMALAN TÄYTETTYYN TYÖHÖN. Koska Jeesus ei kumartanut eikä kunnioittanut kansan johtajien tahtoa, vaan teki Isänsä tahdon sapatin kohdalla, hän on sapatin herra (Mark. 2: 28). Jeesus ei milloinkaan kumonnut sapattia, vaan ainoastaan puhdisti ja tyhjensi sen johtajien tekemistä raskaista pykälätaakoista. Sanoihan Jeesus seuraajilleen "tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja KUORMIEN UUVUTTAMAT, minä annan teille LEVON" (Matt. 11: 28)! Kyseinen teksti on suora viittaus sapatin lepoon, joka vapauttaa meidät työn rasituksista. Mutta Jumalan suunnitelman mukaan sapatin tulee olla myös vapautta kaikista uskonnollisista säädöksistä. 

In spite of the hate of the priests and the leaders Jesus told the message of mercy, forgivingness, justifying and holyfying, which is GOD'S DEED . That is why we are allowed TO REST, and while resting to rely on GOD'S FULFILLED WORK. Since Jesus did not bowed nor honoured the will of the leaders, but fulfilled his Father's will concerning the Sabbath, he is also the lord of the Sabbath (Mark 2: 28). Jesus did never councel the Sabbath, he only cleaned and released it from all the burdens of the paragraphs. Jesus did really say to his followers " come unto me, all ye that labour and ARE HEAVY LADEN, and I will give you REST" (Matthew 11: 28)! This text refers straight to the rest of the Sabbath, which gives us rest after working. But according to God's plan the Sabbath is to give us to be also freedom from all the religious paragraphs.