Luciferin noustua avoimeen kapinaan Luojaansa vastaan ja voitettuaan taivaan enkeleistä kolmanneksen puolelleen (Ilm. 12: 3, 4, 7 -9), Jumalan puolelle jääneillä enkeleillä saattoi olla monia kysymyksiä mielessään koskien tulevaisuutta tuossa uudessa ja oudossa tilanteessa. Jumalan karkoitti kapinoitsijat pois taivaasta ja antoi heidän asuinsijakseen aution ja asumattoman planeetan jostakin universuminsa kolkasta. Näin Jumala erotti uskolliset ja uskottomat enkelit eri leireihin.
When Lucifer had started an open rebellion against the Creator and he had won the third part of the angels of heaven to his side (Rev. 12: 3, 4, 7 -9), I think, the angels on God's side might have had many questions concerning the future in that new and odd situation. God cast the rebellions out from heaven and gave them one desolate and empty planet to be their place to live in. In this way God separated the faithful and the unfaithful angels.
Voin kuvitella, miten Jumala kutsui uskolliset mutta hämmentyneet enkelinsä neuvonpitoon ja tiedotustilaisuuteen, jossa hän raotti heille laatimaansa suunnitelmaa ikuisen rauhan palauttamiseksi koko universumiinsa. Suunnitelma edellytti Jumalalta itseltään suurinta mahdollista uhrausta; hänen itsensä alttiiksi antamista. Lucifer oli kyseenalaistanut Jumalan hallinnon oikeudenmukaisuuden ja solvannut Jumalan hallintoa (niin kuin hän tekee vielä tänäkin päivänä). Jumalan oli pystyttävä todistamaan hallintonsa oikeudenmukaisuus ja osoittamaan, että hänen valtakuntansa perustus on rakkaus.
I can imagine, how God invited the faithful but confused angels to have consultation and information, in which he exposed his plan for to restore the everlasting peace into his universe. For that plan God himself had to give his greatest offering; he had to be willing even to die. Lucifer had contested the righteousness of God's management and he had insulted God's principles (as he is doing still today). God had to prove the righteousness of his management and to show that the base of his realm is love.
Kaiken elollisen tekijänä Jumala on itse Elämä. Hänen vastustajastaan, Saatanasta, tuli Kuoleman Ruhtinas asettuessaan vastustamaan Elämän Ruhtinasta ja edustamaan kaikkea sellaista, mikä on Jumalalle vastenmielistä ja vastoin hänen ikuisia rakkauden periaatteitaan.
Kukistaakseen Luciferin aloittaman kapinan Jumalan tuli siis voittaa myös kuolema.
As a creator of all living creatures God himself is Life. His opponent, Satan, became a Prince of Death, when he started to resist the Prince of Life and to represent all that God hates and all that are against his everlasting principles of love. For to win Lucifer God had to win also death.
Tehtävän suorittaminen edellytti, että Jumalan oli alennuttava enkeleitä alemmaksi (Hepr. 2: 7), jotta ei Saatana vosi syyttää häntä etulyöntiasemansa hyväksikäyttämisestä. Jumalan tuli osoittaa voimansa Saatanaa vastaan heikkoudessa. "Tehkäämme ihminen" (1. Moos. 1: 26) sanoi Jumala paljastaen uskollisille enkeleilleen suunnitelmansa alentumisensa tiestä. Uskollisten enkelien tehtäväksi tuli toimia ihmiskunnan palvelijoina (Hepr. 1: 13, 14) toteuttaen näin Jumalan pelastussuunnitelmaa yhdessä hänen kanssaan.
This duty demanded God to descend under the angels (Hepr. 2: 7), that Satan couldn't claim that God made use of his higher position. God had to show his power in weakness. "Let us make man" said God opening his plan to the faithful angels. The angels' task was to be the ministering spirits (Hebrews 1: 13, 14) and to co-operate with God in this way when God was fulfilling his plan of the salvation.
Jumala aloitti suuren pelastussuunnitelmansa toteuttamisen maapallon muuttamisella kauniiksi asuinsijaksi ihmisille. Kyseessä oli juuri sama planeetta, jolle Jumala oli juuri karkoittanut Luciferin kapinallisine joukkoineen. Luomisviikko tarkoitti siis myös Jumalaa vastustaville joukoille miellyttäviä kokemuksia, kun pimeä vesipallo muuttui viheriöiväksi, hedelmälliseksi ja elämän moninaisuutta tuottavaksi maailmaksi. Luomisessa Jumala alentui ensimmäisen kerran Saatanan edessä. Olisihan hän yhtä hyvin voinut tehdä ihmisen kodin jollekin toiselle planeetalle!
The beginning of God's great plan of the salvation was to turn the globe a beautiful home for man. It was just the same globe unto which God had cast out Lucifer with his forces. The week of the creation gave lovely experiences also to God's opponents, when the dark water-covered globe turned to be a green, fruitful world with all kinds of living creatures. It was the first time God descended before Satan. It was possible for him to create man's home also on some other planet, I think!
Saatuaan valmiiksi kaiken, mikä oli tarpeellista ihmisen elämän mahdollisuuksia ajatellen, Jumala loi itse ihmisen kumartuen muovaamaan hänet maan tomusta (1 Moos. 2: 7). Mikä nöyryyden osoitus jälleen Kaikkeuden Valtiaalta! Avattuaan silmänsä ihminen sai herätä täydellisyyden keskellä, sillä kaikki mitä Jumala oli kuudessa päivässä tehnyt, oli "sangen hyvää" (1. Moos. 1: 31). Mutta kaikkein paras lahja oli vielä edessäpäin.
When everything was ready for man, God bowed down to form man of the dust of the ground (Gen. 2: 7). What a humility! When opening his eyes man was allowed to awake amidst the perfection, for everything God had created in six days was "very good" (Gen. 1: 31). But the best gift was to come.
Jumala päätti luomisviikonsa lepäämällä itsekin kaikesta työstään (1. Moos. 2: 1 - 4). Näin hän omisti = erotti = pyhitti aikansa tuona levon ja siunauksen päivänä luomalleen ihmisparille. Noin neljä tuhatta vuotta myöhemmin fariseusten nuhdellessa sapattina tähkäpäitä katkovia opetuslapsia, Jeeus korosti sapatin alkuperäisen merkityksen ja tarkoituksen sanoessaan: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten" (Mark. 2: 27). Sapatti asetettiin olemaan erityinen päivä, jolloin ihminen voi kohdata Luojansa ja seurustella hänen kanssaan, virvoittua Jumalan taivaallisista siunauksista ja hänen pyhittävästä läsnäolostaan (Hes. 20: 12).
God finished his creation week and rested from all his work (Gen. 2: 1 - 4). In this way he dedicated = separated = sanctified his time in that blessed day to the couple he had created a day before. About four thousand years later when the Pharisees blamed the disciples when they were plucking corn in the day of Sabbath, Jesus emphasized the original significance and meaning of the Sabbath, when he said:"The Sabbath was made for man, and not man for the Sabbath" (Mark 2: 27). The Sabbath was made to be a special day for man to meet his Creator, to keep company with him and to be blessed by his heavenly blessings and by his sanctifying presence (Eze. 20: 12).
Koska sapatti sai alkunsa maan luomisessa, se asetettiin nimenomaan "ihmistä varten", ja se oli uusi asia myös taivaan enkeleille. Sapatti liittyy hyvin kiinteästi lunastukseen, jonka ensimmäinen vaihe oli maan ja ihmisen luominen. Jumala loi ihmisen "omaksi kuvakseen" (1. Moos. 1: 26) tullakseen itse ihmiseksi myöhemmin. Joku saattaa ajatella, että tällainen tulkinta merkitsee, että Jumala ikään kuin määräsi ihmisen lankeamaan. Ajattelen mieluummin, että Jumala tiesi kaiken etukäteen. Hän tiesi ja näki etukäteen, että Luciferin tarjoama "paha tieto" (1. Moos. 2: 17), jota hän oli jo ehtinyt kylvää enkeleittenkin keskuuteen, saisi tiedonjanoisen ihmisen kiinnostumaan "kielletystä hedelmästä”.
The beginning of the Sabbath is the creation. Therefore it was made "for man", and it was a new thing even for the heavenly angels. The Sabbath is connected with the redemption very closely, for also the redemption began in the creation. God created man in his own image (Gen. 1: 26), for that he could become a man later. Someone may regard this kind of interpretation as a predestination of the fall. I'm rather thinking, that God knew everything in advance. He knew and saw beforehand, that "the evel knowledge" (Gen. 2: 17) which Lucifer had shared already among the angels, would awake the intrest of a curious man towards the "forbidden fruit”
Sapatti asetettiin olemaan "ikuinen merkki" siitä, että Jumala pyhittää ihmisen (Hes. 20 12). Sapatti ei loppunut syntiinlankeemukseen, se ei loppunut vedenpaisumukseen, ei myöskään Baabelin tornin rakentamista seuranneeseen kansojen hajaantumiseen. Vaikka epäjumalanpalvelus omine rituaaleineen ja pyhäpäivineen raivasi alaa yhä uudelleen kansojen keskuudessa, Jumala piti huolen siitä, että hänen ihmiskunnalle Edenissä antama siunausten välittäjä, sapatinpäivä, säilyi ihmiskunnan muistissa. Egyptin orjuudesta palaavat Abrahamin jälkeläiset saivat 40 vuoden ajan kertausharjoituksia tässä asiassa.
The Sabbath was made to be an "everlasting sign" of the sanctification which is in God (Eze. 20: 12). The Sabbath did not end by the fall, nor by the flood, and neither by the scattering of the people building the tower in Babel. The idoltary with it's ceremonies and holy days overwhelmed again and again during the nations, but God took care of the Sabbath, the mediator of God's blessings; there were always people who remembered to keep it holy. The descendants of Abraham had lessons of it in 40 years in the wilderness.
Jeesus vietti haudan levossa sapatin 24 tuntia. Sapatti oli ainoa kokonainen vuorokausi, jonka Jeesus lepäsi täytettyään raskaan ja uuvuttavan lunastustyönsä ristillä
(Joh. 19: 30) juuri ennen kuin valmistuspäivä vaihtui sapatin pyhiksi hetkiksi (Luuk. 23: 54). Luominen ja lunastus saivat näin kumpikin samanlaisen kruunauksen. Siksi sapatti on Jumalan ikuinen merkki siitä, että Hän on meidän pyhityksemme! Tämä ikuinen pyhityksen merkki, sapatti, jatkuu halki ikuisuuksien myös ennallistetussa paratiisissa eli uudeksi luodussa maassa, sillä Jesaja kirjoittaa: "...joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra (EHJEH!)" (Jes. 66: 23).
Jesus spent 24 hours of the Sabbath in the tomb. The Sabbath was the only day-and-night Jesus rested after he had fulfilled his heavy and hard work of salvation on the cross (John 19: 30) just before the preparation was to turn to the holy hours of the Sabbath (Luke 23: 54). The creation and the redemption was crowned in the same way. Therefore the Sabbath is an eternal sign of God that He is our sanctification! This everlasting sign of the sanctification, the Sabbath, shall be for ever also in the new-created paradise or in the new earth, for Isaiah writes:"... and from one Sabbath to another, shall all flesh come to worship before me, saith the Lord (EHYEH!)" (Isa: 66: 23).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti