Varmaan jokainen meistä muistaa koulun historian tai kirkkohistorian tunnilta egyptiläisen jumalan nimeltä Ammon-Re. Tuosta samasta egyptiläisestä jumalasta käytetään muitakin nimiä kuten: Ammon-Ra, Ammon, Amun ja Amen. Lingvisti on siis ollut asialla, lingvisti Lucifer!
I think everyone of us can remember Ammon-Re from the history or the church history lessons of school. The same Egyptian god is also called: Ammon-Ra, Ammon, Amun and Amen. Some linguist has been on work, linguist Lucifer!
Kun kristityt päättävät rukouksensa tuohon samaan sanaan, he toistavat egyptiläisen epäjumalan nimeä! Jos joku on tottunut liitämään tuon sanan vain rukoukseen, tämä kirjoitelma saattaa tuntua hänestä hiusten halkomiselta. Mutta ajatelkaamme, onko se sitä Jumalan mielestä. Hänhän ymmärtää kaikki ihmisten kielet ja tietää jokaisen sanan ja koodin piilomerkityksetkin. Toivoisiko hän meidän käyttävän Saatanan keksimiä sanoja rukouksessamme?
When the Christians are using the same word in their prayer, they are repeating the name of an Egyptian god! If someone has used to connect this word only to prayers, he/she may find this text like splitting hairs. But let's think what is God's opinion. He really understands every language even all implicatures of every word and code. Could he wish we should use the words Satan has invented?
Egyptiläisen jumalan nimi "Amen" merkitsee "salainen", "kätketty". Mutta juuri niinhän meille on opetettu myös kolmiyhteisestä jumalasta! EHJEH on ilmoittanut itsensä ihmiskunnalle, mutta jahvistinen kolminaisuus on salainen ja kätketty, totisesti!
The name of the Egyptian god means "hidden one". But isn't it just the same thing with the trinity! EHYEH has manifested himself to the mankind, but the Yahwistic trinity is hidden, surely!
Amenin palvojat alkoivat myöhemmin käyttää hänestä lyhyempää muotoa "MON", joka merkitsee "pysyvä", "kestävä", "ikuinen". Eikö juuri tämäntapaisten voimakkaiden sanojen perään tavata huutaa "amen”.
The worshipers of Amen began to use a shorter form "MON" of Amen later, and it means "permanent", "constant", "everlasting". Those are such words after which people use to shout "amen”.
Egyptissä Amenin palvonta oli lähestulkoon monoteismiä, sillä muiden jumalten ajateltiin ainoastaan ilmentävän Amenin ominaisuuksia ja näkymätöntä voimaa. Amenissa oli siten monta yhdessä ja yksi monessa! (vrt. Athanosioksen uskontunnustus: "kolme yhdessä ja yksi kolmessa") Amenin eli Ammon-Ren palvonnan syrjäytti Atonin palvonta farao Akhenatonin aikana (1353 - 1336 eKr.). Atonin palvonta oli puhtainta egyptiläistä monoteismia. Akhenatonin jälkeen Amenin palvonta elpyi jälleen. Aton unohdettiin ja Akhenatonin Amarnaan luoma uskonto ja kulttuuri hautautuivat Saharan hiekkaan, mutta joku kaivoi Atonin palvonnan myöhemmin esiin.
To worship Amen in Egypt reminded almost monotheism, for they believed that all other gods were to embody Amen's features and his invisible power. Thus there were many in one and one in many in Amen! (compare: the confess of Athanasios - "three in one and one in three") In time of the pharaoh Akhenaton (1353 - 1336 BC.) Amen was replaced by Aton. To worship Aton was the purest monotheism in Egypt. After Akhenaton Amen was the main god again in Egypt. Aton was forgotten and Amarna's religion and culture created by Akhenaton were berried under the sand of Sahara, but somebody did dig Aton up later.
Nimittäin Konstantinus Suuri halusi omana aikanaan miellyttää sekä kristittyjä että pakanoita, ja teki sen tähden monia uskonnollisia kompromisseja. Yksi sellainen oli egyptiläisen auringonjumalan, Atonin, palvonnan elvyttäminen Rooman valtakunnassa, ja auringonpäivän eli sunnuntain nostaminen Rooman yleiseksi lepopäiväksi. Tällainen kompromissi Vapahtajan opetuksia seuraavien kristittyjen ja pakanoiden välillä saatettiin tehdä kenties vain monoteismin nimissä. Mutta kun kolminaisuusoppi oli kiteytetty Konstantinopolin 1. kirkolliskokouksessa (381), alkoi juutalaisten hillitön vainoaminen nimenomaan heidän monoteisminsa vuoksi.
You know it was Constantine the Great who wanted to please both the Christians and the pagans, and therefore he made many religious compromises. One of them was to refresh in Rome's empire to worship Aton, the Egyptian sun god and to rise it's day (Sunday) to be the common rest day. Such a compromise could be made between the Christians (who followed the teachings of the Redeemer) and the pagans was possible only on the basis of monotheism. But when the trinity was ready in the council of Constantinoble (381) the Jews were persecuted terribly because of their monotheism.
"Salainen" ja "kätketty" Amen tuo mieleeni egyptiläisissä Tarot-korteissa ja okkultismissa tunnetun hahmon nimeltä "hirtetty mies" (heprealainen mem-kirjain = vesi) . "Hirtetty mies" edustaa nimenomaan salaista ja kätkettyä, sillä hänet on ristiinnaulittu toisesta jalastaan ja molemmista käsistään pää alaspäin ja upotettu veden alle. Miehen vapaa jalka on koukistettu ja muodostaa vartalon kanssa nurinpäin olevan numeron 4. Asento ja numero 4 merkitsevät Jahvea ja Jahven rukoilemista. "Hirtetyn miehen" pään alla makaa kerälle kiertynyt käärme odottamassa tilaisuutta herätä ja pistää. "Hirtetyn miehen" -kortti on suuren muutoksen -kortti.
The "hidden" Amen reminds me of "the hanged man" in the Egyptian Tarots (the Hebrew letter mem = water). "The hanged man" represents specifically "the hidden one", for he is crucified with one leg and both arms up site down and drowned under the water. The free leg of the man is bended (in flexion) and it builds number 4 (turned up side down) with man's body. The position and the number 4 are symbols of Yahweh and to pray him. Under the head of "the hanged man" there is a snake wheeled and waiting for to awake and to bite. The card of "the hanged man" is a card of a great change.
Kun Vapahtajamme opetti opetuslapsiaan rukoilemaan, hän antoi malliksi Isä meidän -rukouksen (Matt. 6: 9 - 13), jonka loppuun hän ei lisännyt minkäänlaista lopuketta. Voimme lopettaa rukouksemme Jumalan kanssa mihin sanaan hyvänsä, eikä rukouksessa tarvitse ilmoittaa, milloin lopetamme Jumalan puhuttelun. Vapahtajan opettama rukous päättyy sanoihin "vaan päästä meidät pahasta". Myöhemmissä käsikirjoituksissa rukouksen loppuun on lisätty sanat "Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen." Todennäköisesti "myöhemmät käsikirjoitukset" (selitys Raamatun marginaalissa, 1992) tarkoittavat juuri 300-luvun käsikirjoituksia (terveisiä Konstantinukselta!), sillä varhaisempia ei juuri ole olemassakaan enää.
Me ihmiset olemme usein tapojemme orjia ja kaipaamme kenties rukouksessakin korvikemallia. Voisiko sellainen olla esim. "sinun ihmeellisessä nimessäsi EHJEH”!
When our Redeemer taught his disciples to pray, he gave them the prayer written in Matthew 6: 9 - 13, and he didn't make any final words to the end of that prayer. So we can stop our prayer with any words we like, and we don't need to inform God, when we are to stop our prayer. In the prayer our Redeemer gave us the last words are: "but deliver us from evil". In the later manuscripts there is an addition: "For thine is the kingdom, and the power, and the glory, for ever. Amen". Probably the later manuscripts are from the fourth century (greetings from Constantine), for there is not any earlier manuscripts any more.
Usually we are used to our customs and may be we need some substitute in our prayer. Could it be for example " in your wonderful name EHYEH”!
12 kommenttia:
On joskus hyvä pohtia sanojen ja sympolien merkityksiä ja mistä ne ovat tulleet. Se voi paljastaa erilaisia asioita historiasta.
Mutta voisiko myös olla niin, että sana itsessään ei niinkään merkitse mitään, vaan oleellisinta on se mikä tarkoitus sille kulloinkin annetaan. Sanojen merkitykset muuttuvat aikojen myötä. On myös niin monia eri kieliä jne.
Sympolit ehkä ovat jotenkin pysyvämpiä, mutta itse mietin, että onko esim. Amen-sanan pohtiminen hyödyllistä.
Kiitos kommentasi, Jockha!
Ymmärrän, että sanat ovat tärkeitä Jumalan kannalta. Hän on luonut kaiken sanallaan, ja hänen sanansa "eivät tyhjänä palaja". Jumala vaatii myös meidät ihmiset tilille jokaisesta sanasta... turhasta sanasta... joten siinä mielessä näen ne hyvinkin tärkeinä.
Kyllä sanat on tärkeitä ja jokaisen on syytä harkita miten sanoja käyttää, mutta ne ovat niin kulttuurista ja joskus yksittäisestä henkilöstäkin riippuvaisia. Jollekin joku sana tarkoittaa jotain ihan muuta, kuin jollekin toiselle. Eri aikoina, eri kielissä ja eri tilainteissa sanoilla voi olla täysin eri merkityksiä.
Kuinka pitkälle historiaan pitäisikään mennä, että saisi tietää ehdottoman varmasti mikä on jonkin sanan alkuperäinen merkitys ja kuka sanan on keksinyt ja mihin sitä on alunperin käytetty. Lienee aika mahdoton tehtävä useimmissa tapauksissa.
Sinänsä mielenkiintoisia tutkimuskohteita sanojen alkuperät, varsinkin uskonnolliseen elämään liittyvien sanojen, mutta mitä se käytännössä tämän päivän uskovalle mielestäsi merkitsee, että mikä sana Amen on alunperin ollut?
Eikö se sanan merkitys kuitenkin ole vain se mitä sillä nykyään tarkoitetaan. Miksi aikaisemmilla merkityksillä pitäisi päätään vaivata muiden kuin kielitieteilijöitten ja muiden uteliaitten.
Jockha.
Jos minä tiedän että jollakin sanalla kutsutaan paikalle itse Saatana, niin lopetan sen sanan käytön.
Olen joskus kokeillut noita saatanan kutsusanoja ja ne todella toimivat.
Sitä saa mitä pyytää.
EHJEH on opettanut minulle yksinkertaisuutta. HÄN ON ja se riittää minulle. Pitäköt pakanat itse omat saatanalliset kutsuhuudot.
Entä jos joku ei tiedä käyttävänsä saatanan kutsu sanaa, vaan luulee sitä ihan joksikin muuksi.
Tarkoitukseni ei ole ryhtyä tutkimaan kaikkien sanojen etymologiaa. Tämäkin sana tuli minulle eteen erään toisen henkilön kautta, ja koska se liittyy uskonnolliseen kielenkäyttöön,tulin tarttuneeksi haasteeseen.
Nuoruuteni kokemusten ja Jahve-tutkistelujeni perusteella ymmärrän,että taistelua hyvän ja pahan välillä käydään myös sanoilla. Saatanan demoneilla on nimiä,joita me emme välttämättä tiedä, mutta lausuessamme niille tuttuja nimiä saatamme aktivoida ne toimimaan.
Koska Ammon-Re eli Amen on auringonjumala ja siis sunnuntain jumala, ja itse haluan kuitenkin valita sapatin ja sapatin Jumalan, haluan välttää jokaista sanaa, joka antaisi Saatanalle kunniaa. Jumala ei kaipaa rukoukseni loppuun tuota pientä sanaa. Sen lausuminen on yksi uskonnollinen ja inhimillinen tapa.
Jokainen tekee omat valintansa, niin minäkin.
Jumala ei koskaan rankaise tietämättömyydestä, vaan tahallisesta kapinasta hänen tahtoaan vastaan! Eiväthän maallisetkaan vanhemmat rankaise lapsiaan tietämättömyydestä!
Hyvä huomio sinulla se, että lopetus sanaa ei tarvita rukoukseen. En käytä sellaista kun kun rukoilen itsekseni. Seurakunnassa se on tapa, joka ilmaisee rukouksen päättyneen.
Jos se on jokin saatanan nimi, niin enhän minäkään sellaista siinä tapauksessa halua käyttää.
Pitääpä rukoilla tähän viisautta.
Millä tahansa sanalla voi ilmaista toisille päättävänsä oman rukouksensa. Sehän on ihan intonaatiokysymys, eli äänenkäytöllinen asia.
Jumala antaa mielellään meille viisautta!
Jocha.
Ei ole kysymys siitä tietääkö ihminen sanan merkityksen vai ei.
Saatana tietää omien kutsusanojensa merkityksen ja saapuu paikalle kun kutsutaan.
Kirkot ovat täynnä pakanallisia ja jopa Saatan palvontaan liittyviä riittejä koska ihmiset siellä koko ajan huutavat Babhometia eli kirkollista saatanaa paikalle.
Totta kai saatana saapuu paikalle ja auliisti auttaa ihmisiä helmoihinsa.
Kauko, niin minäkin ajattelen, että merkittävin näkökanta on siinä, miten Saatana meidän sanamme ottaa. Vaikka "amen" olisi uskoville vain tapa lopettaa rukous tai yhtyä puhujan esittämiin ajatuksiin, ja "Amen"olisi egyptiläisille vain jumalan nimi antiikin ajoilta, niin kuitenkin Saatanan korvissa nuo kirjaimet saattavat muodostaa jonkun merkittävän avainsanan, varsinkin jos sitä käytetään puhuteltaessa Jumalaa.
Lähetä kommentti