Aivan jokaisella seurakunnalla, yhdistyksellä, järjestöllä, seuralla yms. on oma tietoon pohjautuva oppirakennelmansa mutta myös omat uskomuksiin pohjautuvat tapansa, seremoniansa, rituaalinsa, riittinsä yms. Siitä huolimatta, että eri järjestöillä saattaa olla opeissaan suuriakin yhtäläisyyksiä, niiden seremoniat voivat poiketa toisistaan. Toisaalta saattaa olla myös toisinpäin, eli vaikka järjestöt eroaisivat toisistaan ulkonaisesti oppirakenteidensa puolesta, niiden sisäiset seremoniat/rituaalit saattavat muistuttaa vahvasti toisiaan.
Every single church, society, organization, company etc. has it's own doctrines based on knowledge but also it's own ceremonies, rituals, rites based on beliefs and myths etc. In spite of the similarities the ceremonies may differ very much. But the ceremonies may also remind very much each others in spite of the differences between the doctrines.
Ihmisten suhtautuminen erilaisiin järjestöihin tuntuu joskus hullunkuriselta. Esim. okkultismia saatetaan pelätä ja kristillisyyttä suositella, vaikka kummankin suunnan oppien sisältämissä tiedoissa on äärettömän paljon yhtenevyyttä. Pitäisikö jostakin tiedosta luopua vain sen tähden, että se tunnustetaan ja hyväksytään kristillisyyden lisäksi myös okkultismissa? Jos tälle linjalle lähdettäisiin, mitä jäisi kristillisyyteen jäljelle?
People may react sometimes very strangely to different societies. For example very often people prefer Christianity to occultism, although both of them have very much common in knowledge. Should we give up some fact if it's accepted also in occultism besides Christianity? If we should act like this, what should happen to Christianity?
Tietoon ja oppiin tutustuminen voi olla täysin ulkopuolista tutkimusta, mutta seremonioihin ja rituaaleihin osallistuminen on paljon vaarallisempaa, koska silloin ollaan tekemisissä henkien (Hengen ja henkien) kanssa! Sitä paitsi ei ole mitään takeita siitä, etteikö okkultistisia tai vastaavia seremonioita tapahtuisi myös kristillisyyden sisällä!
To get acquainted with knowledge and doctrines is not dangerous when we are studying it externally, but to take part into the ceremonies and rituals is much more dangerous because we are doing then with the spirits (the Spirit and the spirits)! By the way there is no guarantee that any occult ceremonies never happens in the Christianity!
Kerronpa yhden esimerkin omasta elämästäni. Vietin nuoruudessani 7 vuotta kristillisessä sisäoppilaitoksessa. Kouluumme saapui kerran eräs "hengen miehenä" tunnettu saarnamies, joka oli melkoisessa "vauhdissa" koko viikonlopun. Hän keräsi meitä nuoria rukouspiiriin ja innosti meitä rukoilemaan hellittämättä niin pitkään kuin mahdollista. Niinpä sitten sekin pieni piiri, johon minä osallistuin, yritti rukoilla koko yön. Mutta kun kaikki sukulaiset, ystävät, tuttavat, naapurit ja muut mahdolliset esirukouskohteet oli käyty kertaalleen läpi, lopetimme rukouksen ja menimme nukkumaan. Joku outo henki oli kuinkin ehtinyt jo tarttua ainakin minuun. Sillä seuraavana aamuna mennessäni soittamaan kotiin kertoakseni äidilleni illan ja yön "ihmeellisistä siunauksista" tunsin päähäni kohdistuneen pehmeän iskun ja löysin itseni samantien lattialta.
I can tell you an example of my own life. I was studying as a youth 7 years in a Christian boarding school. A preacher known as "a man of spirit" came once to our school and taught us with a pretty "speed" the whole weekend. He called us to make prayer circles and to pray as long as possible. I met to a small group, and we decided to pray the whole night. But we stopped and went to bed after we had once prayed for every relatives, friends, neighbors. But some unknown spirit had already caught at least me. Next morning when I was calling to my mother about "the amazing blessing" of last evening and night I felt a soft hit on my head and immediately I found myself on the floor.
Tuosta erikoisesta kokemuksesta innostuin yhä hurjemmin hehkuttamaan viikonlopun tapahtumia äimistyneelle äidilleni. Äitini oli kieltämättä empiväinen, mutta kuinka ollakaan eräs vanhempi seurakunnan sisar innostui kannustamaan minua tuossa tilanteessa. Ehkä tuo yksittäinen kokemus oli omalta osaltaan viemään minua niihin ikäviin kokemuksiin, joista olen blogillani aikaisemmin kirjoittanut. Voi, voi! Kaikkea kurjaa ihmisen pitää kokea, kun opettelee elämään kantapään kautta!
Naturally this special experience inspired me to praise the happenings of that weekend to my surprised mother. My mother was definitely very hesitating, but one old sister of the church encouraged me in that case. May be that experience pushed me towards those bad and sad experiences I have earlier written about. Oh, no! How unpleasant experiences I had to pass through when studying my life through a heel!
Tänä päivänä olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen noistakin kokemuksista, mutta ennen kaikkea siitä, että hyvä Taivaallinen Isämme on varjellut minua kaiken keskellä ja johtanut ulos tuollaisesta karismaattisuudesta yksinkertaiseen lapsenuskoon. Voin kutsua Jumalaa Isäksi ja uskoa ja luottaa siihen, että hän suurena, viisaana, kaikkitietävänä ja kaikkivoipana tuntee tarpeeni jo ennen minua, ja että hän johdattaa minua tietä, joka on minulle outo. Tulee mieleen lasten laulu "Maa korvessa”.
However I'm very thankful today for those experiences and more over that our good Heavenly Father has sheltered me and led me out of such charismatic movement and given me a faith of child. I can call God as my Father and believe that he knows everything before me and leads me through an unknown way. It reminds me about one Finnish child's song.
Maailmassa on paljon tietoa; faktatietoa ja väärilteltyä tietoa. Jos jokin asia on kirjattu samalla tavoin useampaan eri tietolähteeseen (oppiin, oppirakennelmaa), eikö se juuri todista sen tiedon faktisuudesta. Tiedon hankkiminen ei siis ole mikään vaara, muuta tiedon käyttäminen voi olla vaara! Tapaamme käyttää hankkimaamme tietoa vaikuttaa äärettömän paljon oma luonteemme ja omat taipumuksemme. Eli vaara joutua harhapoluille piilee lähempänä kuin luulemmekaan.
There is very much knowledge in this world; facts and twisted knowledge. If some information is similar in more than two sources, doesn't it proof the facts. It's no danger to seek for knowledge, but to use it! Our own character leads us to use the knowledge we have. So the danger to go astray is much more nearer than we ever believed.
Läheskään kaikki ihmiset eivät ole edes omassa arkielämässään ns. tutkijatyyppejä, heitä ei yksinkertaisesti jaksa sellainen kiinnostaa. Jumala on luonut ihmiset erilaisiksi, ja niin on hyvä. Tässä erilaisuuksien maailmassa meidän tulisi kuitenkin oppia toinen toistemme kunnioittamista. Valitettavan usein kunnioituksemme toisia ihmisiä kohtaan näyttää loppuvan siinä kohdassa, missä oma ymmärryksemme loppuu. Vanhan sananlaskun viisas neuvo lienee paikallaan meille kaikille ismien viidakossa eläville: "Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin.”
All people are not interested to study and seek for knowledge. God has made us differently and it's very fine. But we should learn to honor each others in this world of differences. Unfortunately our respect to each others do cease there were is the limit of our own understanding. There is one old Finnish proverb which teaches us to estimate ourselves and to honor others too.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti