Erilaiset uskonnolliset tavat lähestyä Jumalaa, jopa lepyttää häntä, samoin kuin jokapäiväisessä kielenkäytössämme vakiintuneet rauhan, onnen, terveyden, menestyksen yms. toivotukset osoittavat, että ihmiskunta halajaa siunausta, jotakin hyvää ja onnellista asiaa jokapäiväiseen elämäänsä. Siunauksen, onnen ja hyvän loputon tarve kertoo puolestaan siitä, että elämästämme puuttuu jotakin oleellista!
All kinds of religious manners for to come near to God, even to conciliate him, show that the mankind is desiring blessings, some good and happy affair to the daily life. Likewise many wishes in our languages prove the same thing; the wishes of peace, happiness, healthy, welfare and so on. The need of such good things tells that our life is lacking something very essential!
Näin on tilanne tänä päivänä ja näin se on aina ollut. Vai onko sittenkään? Raamatun ensimmäisessä luvussa kerrotaan siitä, miten maailma ja maailmankaikkeus on saanut alkunsa Luojan suunnitelmasta. Kun Jumala luomisenaamuna "katsoi kaikkea tekemäänsä...kaikki oli sangen hyvää" (1. Moos. 1: 31). Kaikki oli siis siunattua Jumalan kädestä lähdettyään (1. Moos. 1: 22, 28; 5: 2). Mikä sitten muutti kaiken epätäydelliseksi ja onnettomaksi?
This is the situation now, and in this way it has always been. Or hasn't it? It's told in the first chapter of the Bible, how this world and the whole universe began from the Creator's scheme. When "God saw every thing that he had made" in the creation's morning, "behold, it was very good" (Gen. 1 : 31). Every thing was blessed by God in the beginning (Gen. 1: 22, 28; 5: 2). What for all things changed to imperfect and unhappy?
Löydämme vastauksen tähän kysymykseen muutaman jakeen jälkeen. Jumalan luoman maailman täydellisyyden ja onnen säilymisen edellytys oli kaikkien luotujen luottamus elämän antajaan, Jumalaan.
Tämä luottamus oli rikkoutunut jo taivaassa enkelten keskuudessa (Ilm. 12: 7-9) ennen ihmisparin luomista Luciferin johtamassa kapinassa. Sama "lohikäärme" joka oli villinnyt kapinaansa taivaan enkeleistä kolmanneksen (Ilm. 12: 4) onnistui oveluudellaan viekoittelemaan myös Edenin täydellisessä siunauksessa elävän ihmisparin (1. Moos. 3: 1-6).
We can find an answer some verses later. The precondition for keeping on perfection and happiness was every creature's confidence in God, who gave us the life. This confidence has been broken already in the heaven among the angels (Rev. 12: 7-9) before the creation of man in a rebellion under Lucifer. The same "dragon" who has stirred up the third part of the angels (Rev. 12: 4) succeeded by his cunning to tempt also the first man and woman living in Eden's perfect blessings (Gen. 3: 1-6).
Adamin ja Evan syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala jakoi vastaluodun ja täydellisen luomakunnan ylle kirouksien sarjan. Jumalan ensimmäinen kirous kohdistui "käärmeeseen", kapinan lietsojan (Luciferin) rikoskumppaniin. Meille ei kerrota, mikä kaikista Jumalan luomista eläimistä oli se, joka suostui toimimaan Luciferin "valepukuna". Joka tapauksessa sen on täytynyt olla erikoisen kaunis ja viehättävä kiinnittääkseen Edenin puutarhassa käyskentelevän Evan huomion ja houkutellakseen hänet yksin hyvän- ja pahantiedon puun luokse. Käärmeeksi tuo eläin muuttui vasta Jumalan kirottua sen. Tämä tosiasia ilmenee selvästi Jumalan sanoista tuolle "houkutuslinnulle": "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi" (1. Moos. 3: 14). Tällä tavalla Jumalan täydellinen maailma sai ylleen ensimmäisen kirouksen, joka kohdistui eläinkuntaan. Joku siivellinen ja kauneutensa tähden ihailua herättävä lintu muuttui lähes kaikkien inhoamaksi matelijaksi.
As a result of the Fall God shared over the freshly created and perfect creation a set of curses. God's first curse was turned to "the serpent", to the crime partner of the leader of the rebellion (Lucifer). It's not told us what was the animal (of all those that God created), which granted to be Lucifer's "feigned dress". Actually it must have been extraordinary beautiful and charming creature for to arouse Eva's attention and to tempt her to come alone to the tree of the knowledge of good and evil. It turned to be a serpent not until after God's curse. We can find this fact in God's words to "the decoy bird":"Because thou hast done this, thou art cursed above all cattle, and above every beast of the field; upon thy belly shalt thou go, and dust shalt thou eat all the days of thy life" (Gen. 3: 14). In this way God's perfect world got the first curse above it, and it was directed to the animals. Some bird being beautiful and admired turned to be a reptile, which is detested almost by everyone.
Tottelemattomuutensa seurauksena Eva alistettiin Adamin vallan alle ja hän joutui kokemaan ylimääräistä kipua omassa ruumiissaan raskauden ja synnyttämisen johdosta. Jumala sanoi Evalle: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva" (1. Moos. 3: 16).
Raskauteen ja synnyttämiseen liittyvät kivut ja tuskat eivät olleet siis kuuluneet Jumalan suunnittelemaan täydellisen hyvässä maailmassa ennen syntiinlankeemusta. Samoin ei myöskään miesten ja naisten välinen epätasa-arvo. Nämä kiroukset ovat seurausta Evan tottelemattomuudesta ja kohdistuvat naisen eli elämän jatkajan ja synnyttäjän kautta koko ihmiskuntaan.
As a result of her disobedience Eva was subjected to Adam and she has to suffer of extra pain in her body as pregnant and when giving birth to her children. God said to Eva: "I will greatly multiply thy sorrow and thy conception; in sorrow thou shalt bring forth children; and thy desire shall be to thy husband, and he shall rule over thee" (Gen. 3: 16).
The pain and sorrow with pregnancy and birth giving were not in the God's plan in the perfectly good world before the Fall. Likewise the inequality between men and women was not his project. All these curses are the result of Eva's disobedience and they are directed to the whole mankind through a woman as a birth giver.
Syntiinlankeemuksesta johtuva kolmas kirous kohdistui maahan. Ensimmäinen ihminen, Adam, oli otettu maasta, niin kuin hänen nimensäkin kertoo; heprean kielen sana "adama" = "maa". Adamin tottelemattomuuden synnin seurauksena maan kasvuolosuhteet ja tuotto muuttuivat epäedullisiksi. Jumalan sanoissa Adamille näkyy laajamittainen kirous: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen:'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itsesi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman" (1. Moos. 3: 17-19). Adamin väärän valinnan vuoksi kuolema kohtasi kaikkea elollista; olkoon se kasvikuntaa, eläinkuntaa tai ihmiskuntaa. Näin Jumalan täydellinen maailma muuttui epätäydelliseksi.
The third curse of the Fall was directed to the earth. The first human being, Adam, was taken from the earth according to his name: the Hebrew word "adama" means "earth". As a result of Adam's disobedience the ground's conditions of growth and production were changed to unprofitable. In God's words to Adam we can see a huge curse:"Because thou hast hearkened unto the voice of thy wife, and hast eaten of the tree, of which I commanded thee saying, Thou shalt not eat of it: cursed is the ground for thy sake: in sorrow shalt thou eat of it all the days of thy life; Thorns also and thistles shall it bring forth to thee; and thou shalt eat the herb of the field; In the sweat of thy face shalt thou eat bread, till thou return unto the ground; for out of it was thou taken: for dust thou art, and unto dust shalt thou return"(Gen. 3: 17-19). As a result of Adam's false choice death is everyone's destiny; no matter is it of plants, animals or human beings. This is how God's perfect world turned to imperfect.
Näiden kolmen Edenissä annetun kirouksen lisäksi Jumala kirosi myöhemmin Kainin (1. Moos. 4: 11) ja Kanaanin (1. Moos. 9: 25). Erityinen Jumalan kirous kohdistuu myös jumalankuvantekijöihin (5. Moos. 27: 15), liitonrikkojiin (Jer. 11:3), niihin, jotka panevat turvansa ihmisiin (Jer. 17: 5), pettäjiin (Mal. 1: 14) sekä ahneisiin ja armottomiin ihmisiin (Sanal. 28: 27).
Besides these three curses from Eden God gave later a curse also to Cain (Gen. 4: 11) and Canaan (Gen. 9: 25). A special curse is turned also to "the man that maketh any graven or molten image" (Deut. 27: 15), to "the man that obeyeth not the words of the covenant" (Jer. 11: 3), to "the man that trusteth in man" (Jer. 17: 5), to "the deceiver" (Mal. 1: 14) and to the greedy and to the merciless (Prov. 28: 27).
Kirouksen seuraukset ovat kaikkien todettavissa. Profeetta Jesaja kuvaa kirouksen seurauksia näin: "Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu; kansan ylhäiset maassa nääntyvät. Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät..." (Jes. 24: 4-6). Kirouksia ja niiden seurauksia kuvailee myös profeetta Jeremia: "Sillä maa on täynnä aviontikkojia, maa murehtii kirouksen tähden, erämaan laitumet kuivuvat; he rientävät pahuuteen, ja heidän väkevyytensä on väärä meno" (Jer. 23: 10).
Everyone can see the results of the curses. Isaiah descripes the results of the curses: "The earth mourneth and fadeth away, the world languisheth and fadeth away, the haughty people of the earth do languish. The earth also is defiled under the inhabitants thereof; because they have transgressed the laws, changed the ordinance, broken the everlasting covenant. Therefore hath the curse devoured the earth, and they that dwell therein are desolate..." (Isa. 24: 4-6). Also Jeremiah describes the curses and their results: "For the land is full of adulterers; for because of swearing the land mourneth; the pleasant places of the wilderness are dried up, and their course is evil, and their force is not right" (Jer. 23: 10).
Jokainen ihminen kipuilee elämän epätäydellisyyden keskellä ja käy omaa taisteluaan etsien ja odottaen siunausta, joka helpottaisi elämää ja toisi valoa ja toivoa siihen. Jumalan siunauksen tarpeen ja välttämättömyyden on varmaan jokainen saanut kokea elämänsä aikana. Voiko kirotussa maailmassa saada osakseen Jumalan siunauksia?
Everybody has pains in the imperfection of this life and has a fight of his/her own when seeking and waiting for a blessing, which would help his/her life and bring light and hope to it. I think everyone has noticed the need and the necessity of God's blessings. Is it possible to get God's blessings in the cursed world?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti