Vapahtajan maanpäällinen elämä oli todistajana toimimista. Pilatuksen tenttiessä maailman Lunastajaa ennen hänen ristiinnaulitsemistaan, Pelastajamme vastasi tuolle herralle:"Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni" (Joh. 18: 37).
Our Redeemer had to bear witness during his earthly life. In front of Pilate just before his crucifixion the Savior answered to that lord: "for this cause came I into the world, that I should bear witness unto the truth. Every one that is of the truth heareth my voice" (John 18: 37).
Kuulijoita eli niitä "jotka olivat totuudesta" ja kuulivat hänen todistuksensa lienee ollut Israelissa jo silloinkin niukasti, sillä varhain työnsä alkupuolella Vapahtaja sanoi "ettei profeetalla ole arvoa omassa isiensä maassa" (Joh. 4: 44). Vapahtajan suorittamat parantamiset juutalaisten tarkoin valvomana päivänä, sapattina, herättivät kansan johtajissa suurta närkästystä. Koska Jumalan maailmaan lähettämä Lunastaja ei taipunut juutalaisten johtajien tahtoon, he eivät myöskään olleet halukkaita uskomaan hänen todistukseensa.
There were hearers or "those who were of the truth" and heard his witness were probably very few in Israel, for in the beginning of his task the Redeemer said: "a prophet hath no honour in his own country" (John 4: 44). All the healing miracles he made on the sabbath, the day which was accurately controlled by the Jewish leaders, caused anger in their minds. Because the Redeemer God had sent to this world didn't bend himself under the orders of the Jewish leaders, neither didn't they be willing to believe in his witness.
Vapahtaja oli tullut todistamaan lähettäjästään, Jumalasta, Isästä (Joh. 5: 19 - 29). Juutalaiset olivat palvelevinaan taivaan Jumalaa, mutta on pakko kysyä, mikä heidän jumalansa mahtoi oikein olla?! Jos he olisivat tunteneet taivaan Jumalan, he olisivat ottaneet myös hänen lähettämänsä Voidellun (Dan 9: 25) avosylin vastaan! Kun Jumala itse vielä todisti Voidellun puolesta (Joh. 5: 30 - 47), on pakko suuresti ihmetellä sitä, mitä jumalaa juutalaiset oikein palvoivat!
The Redeemer had came to give a witness of his sender, God, Father (John 5: 19 - 29). The Jewish pretended to worship the heavenly God, but I must ask, what was their god actually?! If they had known the heavenly God, they should also welcome his Anointed (Dan. 9: 25) openly with their whole heart! When God himself gave a witness of his Anointed (John 5: 30 - 47), I have to wonder very greatly, who was the god of the Jews!
Toisaalta kun muistamme, että juutalaiset saivat perusteellista opetusta pakanajumalista 400 vuoden ajan Egyptissä (1.Moos. 15: 13), ja että Israelin ja Juudan 40 kuninkaasta vain 9 oli ns. "hyvää kuningasta", ja että pakkosiirtolaisuus Assyrissa ja Babyloniassa tutustutti heidät Idän uskontoihin (mm. zarathustralaisuus), onko mikään ihme, etteivät he tunteneet kirjoitusten Messiasta!
On the other hand if we remember that the Jews got profound teaching of the paganism during 400 years in Egypt (Gen. 15: 13), and that only 9 kings of Israel and Jude were "good", and that during their excile in Assyria and Babylon they had a possibility to be acquainted with the Eastern religions (for. example Zoroastrianism), is it any wonder , if they didn't know the Messiah!
Taivaallisia todistajia on siis kaksi niin kuin Johannes kirjoittaa Ilmestyskirjan 11. luvussa. Kun muistamme, että Jumala on Henki (Joh. 4: 24) ja Jumala on yksi (Joh. 10: 30), pystymme jatkamaan tutkisteluamme harhaantumatta ajatuksissamme kolminaisuuden poluille. Jumalallisten todistajien todistus on kahtalainen, sillä siihen kuuluvat 1. tuomio ja 2. armo eli 1. laki ja 2. evankeliumi. Kumpaakaan ei ole ilman toista, eikä kumpikaan kumoa toistaan. Tuomio on seurausta synnistä ja syntiinlankeemuksesta, ja armo on hyvän ja rakastavan Jumalan tarjoama ilmainen lahja Vapahtajassamme (Joh. 3: 16; 16: 8 - 11).
So there are two heavenly witnesses as John write in the 11th chapter of Revelation. When we remember that God is a Spirit (John 4: 24) and God is one (John 10: 30), we can continue our lesson without stumbling to the trinity. The divine witnesses have two testimonies, for they are 1. judge and 2. grace or in other words 1. law and 2. gospel. There is none without the other, and neither of them doesn't turn over the other. Judge is the result of sin and the fall, and grace is a free gift of God in our Redeemer (John 3: 16; 16:8 - 11).
Vapahtajan kolme ja puoli vuotta kestäneen kirjaimellisen todistamiskauden loputtua, hänen työtänsä piti jatkaa siihen tehtävään valittujen opetuslasten (Ap.t. 1: 8). Historiasta ja kirkkohistoriasta voimme lukea heidän todistamisensa menestyksistä ja tappioista. Johanneksen ennustuksen mukaan Jumalan valtakunnan todistamistyössä tulisi olemaan 1260 profeetallista päivää eli 42 profeetallista kuukautta eli 3,5 profeetallista vuotta eli 1260 kirjaimellista vuotta kestävä tappioiden aika, jolloin kahden todistajan ruumiit viruvat suuren kaupungin kadulla (Ilm. 11: 8).
The chosen disciples were to continue to carry witnesses forward after Redeemer's three and a half years' period (Acts 1: 8). We can read in history and church history of their successes and the defeats. According to John's prophecy in the witness of the heavenly kingdom there would be a time of defeats which would last 1260 prophetic days or 42 prophetic months or 3,5 prophetic years or 1260 concrete years,when the bodies of the witnesses shall lie in the street of the great city (Rev. 11: 8).
Noita 1260 kirjaimellista vuotta on yritetty sijoittaa paavikunnan historiaan hyvinkin monella eri tavalla. En lähde edes yrittämään mitään tarkkaa vuosilukujen sijoittelua, mutta historia todistaa aivan selvästi tuollaisen kauden olemassaolosta. Minä ajoittaisin vain tuon aikajakson alkamaan jo ennen paavikuntaa, sillä ensimmäinen virallinen paavihan oli Leo I (400/410 - 461), ja hän käytti valtaoikeuksiaan vasta 400-luvulla.
There are many attempt to explain those 1260 years and to date them into the history of the papacy. I don't even try to suggest any years, but the history proofs quite clearly of such a time of defeats. I'd like to put the beginning of that time before the beginning of the papacy, for the first pope was Leo I (400/410 - 461) and he was in power not before the 5th century.
Kuten hyvin tiedämme Vapahtajan opetusten julistajat olivat alkuun todella vainottuja, mutta vaino piti sanoman/kahden todistan todistuksen puhtaana! Toisin kävi heti, kun vapaus koitti! Konstantinus Suuri lopetti vainot 311, mutta jo kymmenen vuotta myöhemmin 321 hän määräsi sunnuntain Rooman valtakunnan lepopäiväksi, ja 325 Nikean Ensimmäisessä Ekumeenisessa Kirkolliskokouksessa hän johti pappeja ja piispoja kolminaisuuden määrittelemisen tielle. Konstantinus Suuri kuoli 337, mutta jo 380 kristinusko vakiintui Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi. Vuonna 391 Theodosius määräsi kristinuskon ainoaksi sallituksi uskonnoksi Rooman valtakunnassa.
As we know the disciples were bitterly persecuted at first, but the persecution kept the truth/the witness/the testimony clean! But when they were liberated, the truth was not pure any more! Constantine the Great ceased the persecution in 311, but ten years later he order Sunday a common rest day in the Roman empire, and 325 he was the leader of the bishops and the priests in the Fist Ecumenical Council in Nikea in creating the trinity. Constantine the Great died in 337, but already in 380 Christianity became established as a common religion of the Roman empire. In 391 Theodosius order that Christianity was the only allowed religion in the Roman empire.
Mitä siis tapahtui Vapahtajan opetuksille Konstantinuksen ryhtyessä suosimaan sen kannattajia?! Taivaallisten todistajien ruumiit heitettiin virumaan sen suuren kaupungin kaduille! Voiko sitä enää selkeämmin vertauskuvin sanoa! Se mitä Konstantinuksen ajan jälkeen on kutsuttu kristinuskoksi, ei todellakaan ole kahden taivaallisen todistajan todistusta! Kun Rooman kansalaiset julistettiin kertaheitolla kristityiksi, on sanomattakin täysin selvää, että kahden todistajan sanoma heitettiin romukoppaan! Heidän todistustaan kuulivat tuona kauheana aikana vain ne, joiden oli paettava henkensä edestä Rooman KRISTILLISEN KIRKON suorittamia vainoja. Heitä olivat mm. valdolaiset ja hugenotit.
What did happen to the teachings of the Redeemer when Constantine started to favor his followers?! The bodies of the heavenly witnesses were cast to lie in the streets of the great city! Could you say it better in symbols! The religion called Christianity after the time of Constantine is not in any way the testimony of the heavenly witnesses! When Roman people were declared Christians at a time, it's very clear without saying that those two witnesses were cast into a trash! Who did hear their witnesses any more, only those who had to escape for their life, when the Roman CHRISTIAN CHURCH did persecute them during that terrible time. Those were for example the Huguenots.
Vuonna 1598 Ranskan kuningas Henrik IV (entinen hugenotti) takasi hugenoteille uskonnonvapauden ja yhteiskunnallisen aseman ns. Nantesin ediktillä. Kirjapainotaidon levitessä 1500-luvun puolenvälin jälkeen ja uskonpuhdistusliikkeiden syntyminen noihin samoihin aikoihin, herätti kaksi todistajaa henkiin ja he nousivat taas jaloilleen (Ilm. 11: 11). Konstantinus I:n ja Henrik IV:n väliin mahtuu mainiosti 1260 vuotta. Mutta mitä onkaan uskonpuhdistukselle sittemmin tapahtunut?!
In 1598 Henrik IV, the king of France (former Huguenot) did guarantee religious freedom and social position to the Huguenots by the edict of Nantes. When the printing was found in the middle of the 16th century and the reformation movements arose at the same time, the spirit og life entered into those two witnesses and and they upon their feet again (Rev. 11: 11) There is a good space for the 1260 years between Constantine I and Henrik IV. But what has happened to the reformation in our time?!
