Jumalan kielioppia = God's grammar

Opiskellessamme vieraita kieliä, lähes poikkeuksetta ensimmäinen lause, jonka opettelemme sanomaan uudella vieraalla kielellä, kuuluu: "Minä olen" ... " tai "Minun nimeni on..." Aloitamme siis uuteen kultuuriin tutustumisen esittelemällä itsemme. Meidän täytyy oppia sanomaan uudella kielellä nuo kaksi/kolme sanaa ennen omaa nimeämme, koska pelkkä oma nimi ei yksistään kerro vieraan kulttuurin edustajalle, mistä on kysymys. "Minä olen"- aloitus antaa viestin siitä, että seuraava sana on tärkeä, koska se on puhujan varsinainen nimi. 

When we are learning some new language usually the first sentence is: "I am..." or "My name is..." We star to be acquainted with a new culture by introducing ourselves. We must learn to say those two or three words before our own name, because the name itself doesn't be understood by a foreigner. When we start to introduce ourselves with those words, others can get a clue that the next word is our name. 

Kielitieteellisessä lauseenjäsennyksessä predikaatti on lauseen ydin, jonka ympärille kaikki muut lauseenjäsenet liittyvät, ja subjekti ilmaisee tekijää ja on predikaatin täydennys. Lauseessa "minä olen Helinä" "minä" on subjekti, "olen" on predikaatti ja "Helinä" on puolestaan objekti. Kieliopillisesti objekti ilmaisee tekemisen kohteen. Eli lauseessa "minä olen Helinä", objekti ilmoittaa, että minä, joka puhun/kirjoitan olen nimeltäni Helinä. 

In linguistics predicate is a focus of a sentence and other constituents are joining to it, subject informs who/what/which is doing something and it's a complement of predicate. In a sentence "I am Helinä" "I" is subject, "am" is predicate and "Helinä" is object. Linguistically object informs who/what/which is an object of doing. In the sentence "I am Helinä" object informs that Helinä is the name of the one, who is speaking/writing. 

Kun Jumala ilmoitti itsensä Moosekselle Siinain erämaassa, hän sanoi ainoastaan "MINÄ OLEN" (2. Moos. 3: 14). Kieliopillisesti Jumalan lause sisälsi ainoastaan subjektin ja predikaatin eli tekijää ja tekemistä ilmoittavat sanat. Jumala on koko maailmankaikkeuden ainoa ja todellinen TEKIJÄ, ja hänen TEKEMISESTÄÄN kaikki on syntynyt. Kaikki luotu, kaikki mikä on syntynyt Jumalan tekemisenä, on objekti eli Jumalan tekemisen kohde. Sen tähden Jumalan esittäytymissanoissa ei ole lainkaan objektia. JUMALA ON TEKIJÄ ITSE! 

When God introduced himself to Moses he said only "I AM" (Ex. 3: 14). Linguistically God's sentence had only subject and predicate or the words which inform who is doing and what he is doing. God is the only and true DOER, and everything has come out from HIS DOINGS. Everything which has been created has come out of God's doings and is an object of his doings. Therefore the words God used to interview himself have no object. GOD IS A DOER HIMSELF! 

Me ihmiset, Jumalan tekemisen objektit, olemme tottuneet kuulemaan sanojen "minä olen" jälkeen tekijän varsinaisen nimen, ja siksi Jumalan lause kuulostaa korvissamme jotenkin keskeneräiseltä tai vajaalta, ja odotamme siihen ihan vaistomaisesti jotakin jatketta. Sen tähden väännetty käännös "Minä olen Jahve" tai "Minä olen Herra" kuulostaa meistä jo paljon selkeämmältä ja täydemmältä. Mutta meillä Jumalan tekemisen kohteilla/objekteilla ei ole minkäänlaista oikeutta mennä muuttamaan Jumalan sanoja vähentämällä tai lisäämällä niitä. Juuri sen tähden Jumala sanoi Moosekselle myös lauseen "MINÄ OLEN SE, JOKA MINÄ OLEN" eli "Minä olen yksinkertaisesti se ainoa, joka on olemassa ilman luomista tai kenenkään/minkään toisen tekemistä" or "Minä olen kaiken alku”. 

As an object of God's doings we have been used to hear the proper name after the words "I am", and therefore God's sentence may sound unfinished and incomplete in our ears, and we are instinctively expecting some continuation after it. Therefore the twisted translation "I am Yahweh" or "I am the Lord" sounds clearer and more complete to us. But as the objects of God's doings we are not allowed to make changes to God's words; neither to add or to take them off. Just for this reason God said also to Moses "I AM THAT I AM" or "I am simply the only one who exists without any creation" or "I am the beginning of everything”. 

 Minulle ei ole vielä täysin selvinnyt, pitääkö juutalaisten uskontunnustuksessa (5. Moos. 6: 4, 5) oleva sana "yksi" (אחד = echad) ymmärtää numeraaliksi eli lukusanaksi "yksi" vai indefiniittipronominiksi "yksi". Sekä numeraali "yksi" että partitiivimuoto "yhtä" ovat hepreaksi אחד (luetaan oikealta vasemmalle). Mutta olkoonpa se kieliopillisesti kumpi hyvänsä, kolmea jumallista persoonaa siitä ei tunnu millään saavan! 

I'm not quite sure should we understand the Hebrew word "one" (אחד = echad) in the Jewish Confess (Deut. 6: 4, 5) as a numeral or some pronoun (in Finnish indefiniittipronimini). In Finnish we have different forms ("yksi" and "yhtä"), but in English there is none problem ("0ne") neither in Hebrew (אחד). Anyway there is no possible to make "one" to "three”! 

On siis hyvä muistaa myös Joh. 10: 30 kohdalla, että sen suomenkielisessä käännöksessä esiintyvän sanan "yhtä" (partitiivimuodossa) perusmuoto on "YKSI". Jos jumalallisia persoonia olisi useampia kuin yksi, kyseisessä tekstissä pitäisi olla partitiivin monikollinen muoto "yksiä". Jeesus ei sanonut "Isä ja minä pidämme yhtä" vaan "... OLEMME yhtä". Juutalaisten reaktiosta noihin Jeesuksen sanoihin näkee, että he ymmärsivät Jeesuksen tarkoittavan olevansa Jumala itse (Joh. 10: 31). Vertaa Jeesuksen kuulustelu Kaifaksen edessä (Matt. 26: 63 - 65). Juutalaiset surmasivat Jeesuksen nimenomaan siitä syystä, että hän oli antanut ymmärtää olevansa itse Jumala! 

We Finnish people have to remember when we are reading John 10:30 that even the basic form of "yhtä" is "YKSI". If there were three divine persons in the deity it would be written in partitives plural form "yksiä". Jesus didn't speak about "banding together" but "BEING one". According the reactions of the Jews we can be sure that they understood words that Jesus said "he is God himself" (John 10: 31). Compare the examination of Jesus before Caiaphas (Matthew 26: 63 - 65). The Jews killed Jesus just because he had intimated he is God himself!