Jahven ja EHJEH'n sigilit = The sigils of Yahweh and EHYEH

Arvo W. Arasola: Maailman Kohtalontie s. 304, Helsinki 1955 

 

Jahven sigili on nimeltää "Sigilla Solis" eli "Auringon sinetti". Siinä on järjestelty luvut 1 - 36 siten, että jokaiselta vaaka- ja pystyriviltä sekä viistoilta keskiriveiltä saadaan lukujen summaksi 111. Kaikkien pysty-ja vaakarivien yhteenlaskettu summa on 666. 

Yahweh's sigil is called "Sigilla Solis" or "The seal of the sun". It has the numbers from 1 to 36 organized in such an order that the sum of the numbers is 111 on every horizontal and vertical row and also diagonally in the middle. The numeral value of the whole sigil is 666 according both the vertical and the horizontal rows. 

Jahven aurinko on täysin musta ja täynnä pimeyttä! 

Yahweh's sun is totally black and full of darkness which is shining all around it!

********************************************************

Näihin numeroihin kätkeytyy EHJEH-Jumalan salaisuus. Hänen sigilinsä numerot tulevat suoraan häntä tarkoittavista hepreankielisistä nimistä ja Mooseksen nimestä. 

EHYEH-God's secret is hidden in these numbers. The numbers of his sigil comes directly from his Hebrew names and the name of Moses. 543 = EHJEH ASER EHJEH = MINÄ OLEN SE, JOKA MINÄ OLEN (2. MOOS. 3: 14) 543 = EHYEH ASER EHYEH = I AM THAT I AM (Ex. 3: 14) 

345 = nimi "Mooses" (2. MOOS. 2: 10), joka oli ikuisen liiton vahvistamisessa toinen osapuoli, ja se joka välitti Liiton Ehdot eli Kymmenen käskyä Israelille ja kaikille "Abrahamin lapsille” 

345 = the name "Moses" (Ex. 2: 10), who was the other party when God ratified his eternal covenant and to whom God gave the Terms of the Covenant or the Ten Commandments for Israel and all "the children of Abraham”. 

 888 = Jeesus (Matt. 1: 21), Lunastaja 

888 = Jesus (Matthew 1: 21), the Savior 

 538 = Messias = Voideltu (Dan. 9: 25, 26), Vapahtaja (Jes. 43: 3; 45: 15) Shekinah, Jumalan läsnäolo (2. Moos. 25: 10 - 22) 

538 = Messiah = the Anointed (Dan 9: 25, 26), the Redeemer (Isa. 43: 3; 45: 15), Shekinah, God's presence (Ex. 25: 10 - 22) 

 358 = Jumalan ääni Liiton arkin enkeleiden välissä, armoistuimella, Shekinahissa (2. Moos. 25: 10 - 22) 

358 = God's voice between the two angel-figures on the mercy seat in Shekinah  

448 = Jumalallinen ylhäisyys ja Jumalan ylivoima kaikkien takana ja yläpuolella 

448 = The divine excellency and God's superiority over and behind everything

Ihmisen luku = The number of a man

"Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi" (Ilm. 13: 18).

"Here is wisdom. Let him that hath understanding count the number of the beast: for it is the number of a man; and his number is six hundred threescore and six" (Rev. 13: 18).

Gematriassa 6 on miehen/ihmisen luku.
Kolminaisuudessa on 3 mies-jumalaa.

In Gematria 6 is the number of a man.
In the Trinity there are 3 male gods.

Athanasioksen uskontunnustuksen mukaan "kolminaisuudessa on kolme yhdessä...", siis myös kolme kuutosta muodostavat yhdessä luvun 666!

According to the Confess of Athanasios "there are three in one in the trinity...", therefore the three numbers of six can be read as a number 666!

Kolminaisuuden takana on valta, jonka päämiehen arvonimi on VICARIUS FILII DEI, minkä numeroarvo on 666.

Behind the Trinity there is a power, which has a leader called by an honorary title VICARIUS FILII DEI, which has the numeral value of 666.V = 5
I = 1
C = 100
A = 0
R = 0
I = 1
U = 5
S = 0

F = 0
I = 1
L = 50
I = 1
I = 1

D = 500
E = 0
I = 1

Kolminaisuusopissa on siis tekijänsä sormenjäljet ja nimikirjoitus!

So there are the finger prints and the signature of the creator on the trinity!

Ilmestyskirjan merestä nouseva peto (Ilm. 13: 2) pitää sisällään Danielin kirjasta tuttuja symboleja. Sen vartalo on kissamaisen notkea kuin leopardilla tai pantterilla. Danielin kirjassa pantteri edustaa Kreikkaa (Dan. 7: 6). Pedon jalat muistuttavat karhua. Danielin kirjassa karhu edustaa Persiaa (Dan. 7: 5). Pedon kita tuo mieleen leijonan. Danielin kirjassa leijona puolestaan edustaa Babyloniaa (Dan.7: 4).

The beast which rose up from the sea in Revelation (Rev. 13: 2) has the same symbols as we can see in the book of Daniel. It's body is flexible as some feline's body; a leopard or a panther. In the book of Daniel panther represents Greek (Dan. 7: 6). The feet of the beast reminds a bear. In the book of Daniel bear represents Persia (Dan. 7: 5). The mouth of the beast reminds a lion. In the book of Daniel lion represents Babylonia (Dan. 7: 4).

Peto on omaksunut siis kaikkien vanhojen sivilisaatioiden ideologiat itseensä. Siinä ovat sulassa sovussa keskenään Babylonian, Meedo-Persian ja Kreikan jumalat ja jumalattaret. Kun vielä muistamme, että Danielin kirjassa esitetyn karhun (Meedo-Persia) suussa on kolme kylkiluuta, jotka kuvaavat tuon maailmanvallan voittamia alueita, ja että yksi Persian valloittamista alueista oli Egypti, on koossa melkoinen pakanallinen kimara.

Thus the beast has absorbed all the ideologies of the old civilizations. There are in a good harmony all gods and goddesses of Babylonia, Medo-Persia and Greek. If we remember still that the bear in the book of Daniel has three ribs in it's mouth, which are the symbols of the conquered areas of Persia, and that one such area was Egypt, we'll get quite a big cocktail of paganism.

Merestä nouseva peto on ikään kuin syönyt kaikki edeltäjänsä, niin kuin susi söi sadussa Puna-Hilkan. Kreikan jälkeen maailmanvallaksi nousi Rooma, jonka "ruuansulatusprosessin" seurauksena kristikunta matkii antiikin maailmanvaltojen pakanallisia tapoja tänäkin päivänä! Jos joku antiikin pakanuuden edustaja nousisi nyt haudastaan ja kuulisi kristillistä kolminaisuusjulistusta, tuskinpa hän huomaisi juuri mitään eroa omaan aikaansa verrattuna!

The beast which rose up from the sea has in a way eaten all it's predecessors like the wolf ate Puna-Hilkka in a fairy tale. Rome became a superpower after Greek and as the result of it's digestion the Christianity is imitating today the pagan manners of the ancient superpowers! If some ancient pagan person could rise up now from his/her tomb and hear about the trinity, he/she could hardly notice any difference to his/her own time!

Jumala, joka sanoi, MINÄ OLEN, on YKSI!

God who said I AM is ONE!

Mooses ja EHJEH = Moses and EHYEH

Tärkein EHJEH-teksti on 2 Moos. 3: 14, jossa kerrotaan, miten Jumala ilmoitti Moosekselle "MINÄ OLEN SE, JOKA MINÄ OLEN" אהיה אהיה אשד ja "MINÄ OLEN" אהיה . Kuitenkin jo saman luvun jakeessa 12 esiintyvät nuo neljä hepreankielistä kirjainta (אהיה), jotka merkitsevät sanaa EHJEH. Jakeen 12 mukaan Jumala sanoi Moosekselle: "MINÄ OLEN (אהיה) SINUN KANSSASI; ja tämä olkoon sinulle TUNNUSMERKKINÄ, että minä olen sinut lähettänyt; kun olet vienyt kansan pois Egyptistä, niin te palvelette Jumalaa TÄLLÄ VUORELLA.”

The most important EHYEH-text is Ex. 3: 14, in which God infromed Moses: "I AM THAT I AM" אהיה אשד אהיה and "I AM" אהיה. But already in the 12th verse in the same chapter there are those four Hebrew letters (אהיה), which mean the word EHYEH. According the verse 12 God said to Moses: "Certainly I WILL BE (אהיה) WITH THEE; and this shall be a token unto thee, that I have sent thee: When thou hast brought forth the people out of Egypt, ye shall serve God UPON THIS MOUNTAIN.” 

 Tästä jakeesta tulee väistämättä mieleen Kauko Allénin EHJEH-maalaus ja hänen löytämänsä ihmeellinen gematrinen TUNNUSMERKKI: 543 + 345 = 888 eli EHJEH'n, ja Mooseksen lukuarvoista muodostuu Vapahtajaa/Jeesusta merkitsevä lukuarvo. (Katso aikaisemmat kirjoitukseni) 

This verse reminds me inevitably of Kauko Allén's painting of EHYEH and his amazing gematric found, A TOKEN/ A SIGN: 543+ 345 = 888 which tells that of the numerical values of EHYEH and Moses cab be count the numerical value of Redeemer/Jesus. (Look at my earlier writings)

Seuraavassa tapaamisessa SIINAILLA Jumala kohtasi Mooseksen lisäksi koko Israelin kansan. Siellä EHJEH näytti heille kaikille suuruutensa, kun koko massiivinen vuori paloi sauhuten ja tärisi kuin maanjäristyksessä (2. Moos. 19: 17, 18; 20: 18). Mooses yksin sai nousta vuorelle (2. Moos. 19: 21 - 25). Tuossa kahdenkeskisessä tapaamisessa Jumala antoi Moosekselle omalla sormellaan kirjoittamansa "asiakirjan", Kymmenen Käskyn Lain (2. Moos. 20: 1 - 17).

In the next session on SINAI God met not only Moses but also the whole nation of Israel. EHYEH shew them all his superiority when the massive mountain was on fire and smoke and it trembled like in earthquake (Ex. 19: 17, 18: 20: 18). Moses alone was allowed to climb up on the mountain (Ex. 19: 21 - 25). In that bilateral session God gave Moses "a document" written by his own divine finger, The Law of the Ten Commandments (Ex. 20: 1 - 7). 

 Tuosta samasta asiakirjasta/laista Jeesus sanoi Vuorisaarnassaan: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia ja profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan TÄYTTÄMÄÄN. Sillä totisesti minä sanon teille: KUNNES TAIVAS JA MAA KATOAVAT, EI LAISTA KATOA PIENINKÄÄN KIRJAIN EI AINOAKAAN PIIRTO, ennenkuin kaikki on tapahtunut (Matt. 5: 17, 18). 

About the same document Jesus said in his Sermon of the Mount:"Think not that I am come to destroy the law, or the prophets: I am not come to destroy, but TO FULFILL. For verily I say unto you, TILL HEAVEN AND EARTH PASS, ONE JOT OR ONE TITTLE SHALL IN NO WISE PASS FROM THE LAW, till all be fulfilled (Matthew 5: 17, 18). 

Siinailla tapahtui Jumalan ja Abrahamin välisen liiton vahvistaminen. Kymmenen käskyn lain sanat ovat Siinailla vahvistetun LIITON EHDOT (2. Moos. 34: 27, 28 kts. 1992 käännös!). LIITON SINETTI on puolestaan noiden kymmenen käskysanan keskelle sijoitettu SAPATTIKÄSKY eli 4. käsky (2. Moos. 20: 8 - 11; 31: 12 - 18), sillä Jumala asetti sapatin jo luomisessa LUNASTUKSEN SINETIKSI (1. Moos. 2: 1 - 3). 

God did ratify on Sinai the covenant he has made with Abraham. The ten commandments are THE TERMS OF THE COVENANT (Ex. 34: 27, 28). THE SEAL OF THE COVENANT is the fourth commandment or THE SABBATH COMMANDMENT in the heart of the law (Ex. 20: 8 - 11; 31: 12 - 18), for God set sabbath already in creation to be A SEAL OF REDEMPTION (Gen. 2: 1 - 3). 

 Koska Aabraham on kaikkien uskovien isä (Room. 9: 7, 8; Gal. 3: 7, 8, 14, 29), hänelle ja hänen lapsilleen annettu laki kuuluu kaikille uskoville sellaisenaan ehjänä kokonaisuutena maailman loppuun saakka. Kun kaikki on tapahtunut ja Tämän Maailman Ruhtinaan aika on päättynyt, alkaa ikuisuus ja Jumalan hallinnon aika, jolloin kukaan ei enää milloinkaan kyseenalaista Jumalan valtakunnan PERUSTUSLAKIA. 

Because Abraham is the father of all those who are of faith (Rom. 9: 7, 8; Gal. 3: 7, 8, 14, 29), the entire and intact law which was given to him and his children do also belong to those who are of faith until the end of the world. When all has happened and fulfilled and when the time of the Prince of This World has ceased the eternity shall start and the time of God's regime shall begin, and nobody ever doubts THE BASIC LAW of God's kingdom. 

Jakeen 2. Moos. 3: 15 mukaan Jumala sanoi myös Moosekselle: "Sano israelilaisille näin: ..., teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen." (Pisteiden kohdalla Raamatussa lukee tietenkin "Herra”) 

According to Ex. 3: 15 God said to Moses also these words:"Thus shalt thou say unto the children of Israel, ... God of your fathers, the God of Abraham, the God of Isaac, and the God of Jacob, hath sent me unto you; this is my name for ever, and this is my memorial unto all generations." (In stead of the dots there is the word "Lord" in the English text.) 

Kuinka moni Egyptin orjuudessa kärsivistä israelilaisista mahtoi muistaa juurensa ja esi-isänsä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin, sitä emme voi varmuudella tietää. Todennäköisesti Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin muisto ja merkitys on ollut kaikkina aikoina juutalaisille hyvin merkittävä asia, koska se on sitä yhä edelleenkin! Mutta tärkeintä kuitenkin oli, että armollinen ja hyvä Jumala (EHJEH) muisti liiton, jonka hän oli solminut orjuudessa elävän kansan esi-isien kanssa: "Ja Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa, ja Jumala muisti liittonsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Ja Jumala katsoi israelilaisten puoleen, ja Jumala piti heistä huolen"(2. Moos. 2: 24, 25). 

We can't know exactly how many Jews suffering in the captivity of Egypt did remember their roots and their forefathers Abraham, Isaac and Jacob. Probably the Jews has always honored their forefathers very much, because they do honor them even to day! But the most important thing was that the merciful and good God (EHYEH) did remember the covenant he had made with the forefathers of those people living as slaves. "And God heard their groaning, and God remembered his covenant with Abraham, with Isaac, and with Jacob" (Ex. 2: 24, 25). 

 Jos Mooses oli koskaan kuullut Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista, hän varmasti muisti katsellessaan palavan pensaan ihmettä, että myös Aabraham oli kokenut jotakin samanlaista. Aabraham oli nähnyt Jumalan tulen liikkuvan uhripalojen välissä niiden kuitenkaan kulumatta. Jumala oli kutsunut Aabrahamin lähtemään luvattuun maahan (Jumalalle jättäytymisen symboli) aivan samoin, kuin hän nyt kehoitti Moosesta tekemään israelilaisten kanssa. Mooses saattoi myös muistaa, miten sama Jumala oli varjellut ja estänyt Iisakia joutumasta Egyptiin (synnissä elämisen vertauskuva) ja johtanut Jaakobin takaisin isiensä maahan tämän useiden maanpakolaisuusvuosiensa jälkeen (synnin tuomion vertauskuva). Kaikille kolmelle esi-isälle Jumala oli sanonut:" ÄLÄ PELKÄÄ. MINÄ OLEN SINUN (אהיה) KANSSASI.” 

If Moses had ever heard about Abraham, Isaac and Jacob he surely remembered when watching at the miracle of the burning bush that even Abraham had experienced something alike. Abraham had seen how God had moved in fire between the pieces of his offerings without burning them. God had called Abraham to leave his family (a symbol of to follow God) and to move to the promised land just in the same way God was calling Moses to do with the Israelis. May be Moses did remember also how the same God had guided Isaac and prevented him from to move to Egypt (a symbol of to live in sin) and how God had led Jacob back to the land of his fathers after many years of his exile (a symbol of judgment of sin). To all those three forefathers God had said:"DON'T BE AFRAID. I AM (אהיה) WITH YOU.” 

 Olisiko Jumala voinut esittäytyä Moosekselle mitenkään muuten? EI TOTISESTI! Sanomalla Moosekselle jo juutalaisten esi-isien tuntemat sanat "MINÄ OLEN" (אהיה) ja kutsumalla itseään "heidän esi-isiensä Jumalaksi", Jumala varmisti itselleen myönteisen vastaanoton juutalaisilta! Näiden Jumalan valitsemien esittelysanojen oli tarkoitus synnyttää Mooseksessa palava usko hänen rajattomaan voimaansa, kaikkivaltiuteen. Myös kaikki kolme patriarkkaa olivat saaneet kokea samalla tavalla, että se HENKI-JUMALA, joka heidät oli valinnut, oli KAIKKIVALTIAS! Kaikille kolmelle patriarkalle oli annettu sama lupaus Jumalan läsnäolosta, uudesta maasta ja kansallisuudesta kuin Moosekselle nyt annettiin. 

Could God introduce himself to Moses differently, in some other way, as he did? VERILY NOT! When God said to Moses the words "I AM" (אהיה), the same words their forefathers did know, and when he called himself "the God of their forefathers", God made sure that he'll get a positive welcome from the Jews! God wanted to awake in Moses burning faith on his unlimited power, on his almighty superiority. Also all the three forefathers had experienced in the same way that the SPIRIT-GOD who had called them was ALMIGHTY! All the three forefathers had got the same promises of God's presence, a new land and it's nationality as Moses did get. 

 Mikä mahtoi olla Mooseksen uskonnollinen kokemus tuossa elämänsä vaiheessa? Kunka paljon Egyptin epäjumalanpalvelus oli hämärtänyt häneltä Taivaan Jumalan tuntemusta? Minkälainen jumalakäsitys oli hänen apellaan pappi Jetrolla? Jumalan vakuuttavasta lähestymisestä huolimatta Mooses ei tuntunut syttyvän tarjottuun tehtävään ihan välittömästi. Jumalan oli vakuutettava Moosekselle, että hän tulisi olemaan myös Mooseksen henkilökohtainen apu. Moosekselle eivät riittäneet rohkaisevat muistot esi-isien kokemuksista. 

What kind was the religious life of Moses in those days? How much the Egyptian paganism had made more indistinct the heavenly God? What did Jethro, a priest and the father-in-law of Moses, think and believe? In spite of God's convincing approach Moses did get excited at once with the task God was asking him for. God had to insure Moses that he wants to be even the individual help of Moses. The experiences of the forefathers were not enough for Moses to encourage him. 

 Niinpä Jumala lupasi hitaasta puheestaan kärsivälle Moosekselle henkilökohtaista apua sanoessaan: "Mene siis nyt, MINÄ OLEN (אהיה) sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava" (2. Moos. 4: 12). Kun Mooses vieläkin hangoitteli vastaan, Jumala lupasi antaa Moosekselle fyysisen avun tämän veljestä, Aaronista, jonka Jumala oli saanut jo lähtemään Moosesta vastaan. Aaron oli verbaalisesti lahjakkaampi kuin Mooses, mutta siltä varalta, että Mooses vielä vastustelisi ja empisi, Jumala sanoi hänelle: "MINÄ OLEN (אהיה) sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä" (2. Moos. 4: 15). 

Therefore God gave a promise to Moses who was worrying of his speech and tongue:"Now therefore go, and I WILL BE (אהיה) with thy mouth, and teach thee what thou shalt say" (Ex. 4: 12). Because Moses was still resisting God promised to send his brother Aaron to help him and to reject other protest of Moses God said to him:"I WILL BE (אהיה) with thy mouth, and with his mouth, and will teach you what ye shall do (Ex. 4: 15). 

 Vasta tämän rohkaisun ja vakuuttelun jälkeen Mooses oli valmis ottamaan vastaan Jumalan kutsun. Erämaavaellus tarjosi niin Moosekselle kuin koko Israelin kansalle lukemattomia opetuksia Jumalan (EHJEH) rajattomasta voimasta ja uskomattomista ongelmanratkaisuista, ja Mooses sai henkilökohtaisesti kokea Jumalan valtavan avun ja läsnäolon elämässään. 

Just after this encouragement and reassurance Moses was ready to accept God's call. Wandering in the wilderness gave both to Moses and the whole nation of Israel innumerably teachings of God's (EHYEH) power and of his incredible skill to solve problems, and Moses did individually experience God's enormous helping hand and God's presence in his life. 

 Kun Moosekselle sitten vuosia myöhemmin tuli aika jättää vastuu kansan johtamisesta Joosualle, Jumala käski hänen välittää seuraajalleen Jumalan rohkaisevat sanat: "Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet israelilaiset siihen maahan, jonka minä valalla vannoen olen heille luvannut, ja MINÄ OLEN (אהיה) sinun kanssasi" (5. Moos. 31: 23). 

When Moses had to cease his task many years later and to give Joshua a charge, God ordered Moses to say these encouraging words to Joshua:"Be strong, and of a good courage: for thou shalt bring the children of Israel into the land which I sware unto them: and I WILL BE (אהיה) with thee" (Deut. 31: 23). 

Jumalan kielioppia = God's grammar

Opiskellessamme vieraita kieliä, lähes poikkeuksetta ensimmäinen lause, jonka opettelemme sanomaan uudella vieraalla kielellä, kuuluu: "Minä olen" ... " tai "Minun nimeni on..." Aloitamme siis uuteen kultuuriin tutustumisen esittelemällä itsemme. Meidän täytyy oppia sanomaan uudella kielellä nuo kaksi/kolme sanaa ennen omaa nimeämme, koska pelkkä oma nimi ei yksistään kerro vieraan kulttuurin edustajalle, mistä on kysymys. "Minä olen"- aloitus antaa viestin siitä, että seuraava sana on tärkeä, koska se on puhujan varsinainen nimi. 

When we are learning some new language usually the first sentence is: "I am..." or "My name is..." We star to be acquainted with a new culture by introducing ourselves. We must learn to say those two or three words before our own name, because the name itself doesn't be understood by a foreigner. When we start to introduce ourselves with those words, others can get a clue that the next word is our name. 

Kielitieteellisessä lauseenjäsennyksessä predikaatti on lauseen ydin, jonka ympärille kaikki muut lauseenjäsenet liittyvät, ja subjekti ilmaisee tekijää ja on predikaatin täydennys. Lauseessa "minä olen Helinä" "minä" on subjekti, "olen" on predikaatti ja "Helinä" on puolestaan objekti. Kieliopillisesti objekti ilmaisee tekemisen kohteen. Eli lauseessa "minä olen Helinä", objekti ilmoittaa, että minä, joka puhun/kirjoitan olen nimeltäni Helinä. 

In linguistics predicate is a focus of a sentence and other constituents are joining to it, subject informs who/what/which is doing something and it's a complement of predicate. In a sentence "I am Helinä" "I" is subject, "am" is predicate and "Helinä" is object. Linguistically object informs who/what/which is an object of doing. In the sentence "I am Helinä" object informs that Helinä is the name of the one, who is speaking/writing. 

Kun Jumala ilmoitti itsensä Moosekselle Siinain erämaassa, hän sanoi ainoastaan "MINÄ OLEN" (2. Moos. 3: 14). Kieliopillisesti Jumalan lause sisälsi ainoastaan subjektin ja predikaatin eli tekijää ja tekemistä ilmoittavat sanat. Jumala on koko maailmankaikkeuden ainoa ja todellinen TEKIJÄ, ja hänen TEKEMISESTÄÄN kaikki on syntynyt. Kaikki luotu, kaikki mikä on syntynyt Jumalan tekemisenä, on objekti eli Jumalan tekemisen kohde. Sen tähden Jumalan esittäytymissanoissa ei ole lainkaan objektia. JUMALA ON TEKIJÄ ITSE! 

When God introduced himself to Moses he said only "I AM" (Ex. 3: 14). Linguistically God's sentence had only subject and predicate or the words which inform who is doing and what he is doing. God is the only and true DOER, and everything has come out from HIS DOINGS. Everything which has been created has come out of God's doings and is an object of his doings. Therefore the words God used to interview himself have no object. GOD IS A DOER HIMSELF! 

Me ihmiset, Jumalan tekemisen objektit, olemme tottuneet kuulemaan sanojen "minä olen" jälkeen tekijän varsinaisen nimen, ja siksi Jumalan lause kuulostaa korvissamme jotenkin keskeneräiseltä tai vajaalta, ja odotamme siihen ihan vaistomaisesti jotakin jatketta. Sen tähden väännetty käännös "Minä olen Jahve" tai "Minä olen Herra" kuulostaa meistä jo paljon selkeämmältä ja täydemmältä. Mutta meillä Jumalan tekemisen kohteilla/objekteilla ei ole minkäänlaista oikeutta mennä muuttamaan Jumalan sanoja vähentämällä tai lisäämällä niitä. Juuri sen tähden Jumala sanoi Moosekselle myös lauseen "MINÄ OLEN SE, JOKA MINÄ OLEN" eli "Minä olen yksinkertaisesti se ainoa, joka on olemassa ilman luomista tai kenenkään/minkään toisen tekemistä" or "Minä olen kaiken alku”. 

As an object of God's doings we have been used to hear the proper name after the words "I am", and therefore God's sentence may sound unfinished and incomplete in our ears, and we are instinctively expecting some continuation after it. Therefore the twisted translation "I am Yahweh" or "I am the Lord" sounds clearer and more complete to us. But as the objects of God's doings we are not allowed to make changes to God's words; neither to add or to take them off. Just for this reason God said also to Moses "I AM THAT I AM" or "I am simply the only one who exists without any creation" or "I am the beginning of everything”. 

 Minulle ei ole vielä täysin selvinnyt, pitääkö juutalaisten uskontunnustuksessa (5. Moos. 6: 4, 5) oleva sana "yksi" (אחד = echad) ymmärtää numeraaliksi eli lukusanaksi "yksi" vai indefiniittipronominiksi "yksi". Sekä numeraali "yksi" että partitiivimuoto "yhtä" ovat hepreaksi אחד (luetaan oikealta vasemmalle). Mutta olkoonpa se kieliopillisesti kumpi hyvänsä, kolmea jumallista persoonaa siitä ei tunnu millään saavan! 

I'm not quite sure should we understand the Hebrew word "one" (אחד = echad) in the Jewish Confess (Deut. 6: 4, 5) as a numeral or some pronoun (in Finnish indefiniittipronimini). In Finnish we have different forms ("yksi" and "yhtä"), but in English there is none problem ("0ne") neither in Hebrew (אחד). Anyway there is no possible to make "one" to "three”! 

On siis hyvä muistaa myös Joh. 10: 30 kohdalla, että sen suomenkielisessä käännöksessä esiintyvän sanan "yhtä" (partitiivimuodossa) perusmuoto on "YKSI". Jos jumalallisia persoonia olisi useampia kuin yksi, kyseisessä tekstissä pitäisi olla partitiivin monikollinen muoto "yksiä". Jeesus ei sanonut "Isä ja minä pidämme yhtä" vaan "... OLEMME yhtä". Juutalaisten reaktiosta noihin Jeesuksen sanoihin näkee, että he ymmärsivät Jeesuksen tarkoittavan olevansa Jumala itse (Joh. 10: 31). Vertaa Jeesuksen kuulustelu Kaifaksen edessä (Matt. 26: 63 - 65). Juutalaiset surmasivat Jeesuksen nimenomaan siitä syystä, että hän oli antanut ymmärtää olevansa itse Jumala! 

We Finnish people have to remember when we are reading John 10:30 that even the basic form of "yhtä" is "YKSI". If there were three divine persons in the deity it would be written in partitives plural form "yksiä". Jesus didn't speak about "banding together" but "BEING one". According the reactions of the Jews we can be sure that they understood words that Jesus said "he is God himself" (John 10: 31). Compare the examination of Jesus before Caiaphas (Matthew 26: 63 - 65). The Jews killed Jesus just because he had intimated he is God himself! 

Jaakob ja EHJEH = Jacob and EHYEH

Keräillessäni EHJEH-tekstejä Raamatusta mietin, minkälaisen listan mahdan saada kokoon. Keitä ovat ne etuoikeutetut Jumalan valitsemat miehet, joille Jumala ilmestyi, ja joita hän kutsui erityiseen tehtävään. Listan tärkeät nimet ovat: Aabraham (2. Moos. 3: 15), Iisak (1. Moos. 26: 3; 2. Moos. 3: 15), Jaakob (1. Moos. 31: 3; 2. Moos. 3: 15), Mooses (2. Moos. 3: 12, 14; 4: 12, 15; 5. Moos. 31: 23), Joosua (5. Moos. 31: 23; Joos. 1: 5; 3: 7), Gideon (Tuom. 6: 16), Daavid (2. Sam. 7: 6, 9,14) ja Daavid/Salomo (1. Aik. 17: 13; 28: 6). 

When I was making a list of EHYEH-texts I thought, what kind it would finally be. Who are those men which God elected to some important task and to whom he did appear. The most important names of the list are: Abraham (Ex. 3: 15), Isaac (Gen. 26: 3; Ex, 3: 15), Jacob (Gen. 31: 3; Ex. 3: 15), Moses (Ex. 3: 12, 14; 4: 12, 15; Deut. 31: 23), Joshua (Deut. 31: 23; Joshua 1: 5; 3: 7), Gideon (Judges 6: 16), David (2. Sam. 7: 6, 9, 14) and David/Solomon (1. Chron. 17: 13; 28: 6). 

Lista nimistä, joiden yhteydessä löytyy neljä heprealaista kirjainta אהיה, jotka tarkoittavat sanaa EHJEH, on mielenkiintoinen siinä mielessä, että se ei noudata juutalaisille tärkeää esikoisuutta, jossa kaksinkertainen omaisuus, asema, valta ja johtajuus periytyivät isältä ensimmäiselle pojalle. Se ei noudata myöskään sitä Jeesuksen esi-isien ketjua, jonka Matteus (Matt. 1: 1 -17) tai Luukas (Luuk. 3: 23 - 38) ovat tallentaneet evankeliumeihinsa. Sekä Matteuksen että Luukkaan luettelo on myös siitä omituinen, että niissä molemmissa luetellaan Joosefiin eikä Mariaan päättyvä esi-isien sukupuu. 

The list of the names in touch with the Hebrew word אהיה = EHYEH is interesting, because it doesn't follow the Jewish primogeniture, after which the eldest son of a family was given a double property, status, power and leadership. It doesn't follow either the list of the forefathers according the gospel of Matthew (Matthew 1: 1 - 17) nor the gospel of Luke (Luke 3: 23 - 38). Both of those gospel lists are also very curious, because they are made according Joseph's not Mary's family tree. 

Inhimillinen tarve olla tärkeä ja ensimmäinen on teetättänyt aikojen kuluessa miljoonia tärkeiden ihmisten nimilistoja. Erityisesti valtaansa ja kunniaansa puolustaneet "herrat" ovat laatineet sellaisia lukemattomia määriä. Esim. 265 nimeä sisältävä paavien nimilista hämmästyttää minua suurella valheellisuudellaan, sillä nuo 265 nimeä juoksevat Pietarista nykyiseen katolisen kirkon päämieheen, vaikka vasta 400-luvulla elänyt Leo I oli virallisesti ensimmäinen paavi. 

People have made millions of lists of the names which they have felt important and powerful persons. Especially the "lords" who have stood for they own power and honor have made them. For example I'm astonished with a false list of 265 names of the popes, for it has the names from Peter to the present leader of the Catholic church, although the first official pope was Leo I, who lived in the fifth century. 

 Jumalan ratkaisut ja valinnat eivät seuraa inhimillistä ajattelua ja valintaa! Jumala ei valinnut Ismaelia, vaikka hän oli Aabrahamin ensimmäinen poika, vaan tämä valitsi Iisakin. Jumala ei valinnut Eesauta, vaikka tämä oli Iisakin esikoinen, vaan hän valitsi Jaakobin. Jumala ei valinnut Ruubenia, vaikka tämä oli Jaakobin ensimmäinen poika, vaan hän valitsi Juudan Jeesuksen yhdeksi esi-isäksi ja Leevin suvun hoitamaan pappeutta kaikkien Israelin esikoisten sijasta ja Joosefin pelastamaan Jaakobin perheen nälänhädästä. Jumala ei valinnut Manassea, vaikka tämä oli Joosefin vanhin poika, vaan hän valitsi Efraimin edustamaan yhtä Israelin sukukuntaa. Jumala ei valinnut Iisain vanhinta poikaa Israelin kuninkaaksi Saulin jälkeen, vaan hän valitsi Iisain nuorimman pojan, Daavidin, siihen tehtävään. 

God makes his choices and solutions differently from human thinking! God didn't elect Ismael, although he was the first son of Abraham, but he did choose Isaac. God didn't elect Esau, who was the firstborn of Isaac, but he did choose Jacob. God didn't elect Ruben, although he was the first son of Jacob, but he did choose Judah to be a forefather of Jesus and Levi's family to be the priests in stead of the firstborns of the twelve tribes and Joseph to save Jacob's family from starvation. God didn't elect Manasseh, the firstborn of Joseph, but he did choose Ephraim to represent one tribe of Israel. God didn't elect the eldest son of Jesse to be the king of Israel after Saul, but he did choose Jesse's youngest son, David. 

Jumalan ratkaisut ja valinnat eivät perustu ihmisten ulkoisiin avuihin, vaan heidän sydämensä ajatuksiin, asenteisiin, arvoihin ja tavoitteisiin. Jumala kertoi valintaperiaatteestaan profeetta Samuelille tämän ollessa valitsemassa seuraajaa kuningas Saulille. Samuelin vaikuttuessa Eliabin, Iisain vanhimman pojan, kookkaasta ja uljaasta ulkomuodosta, Jumala sanoi Samuelille: "Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta ... (JUMALA) näkee sydämen" (1. Sam. 16: 7). 

God's solutions and choices are not based upon the human external virtues, but on their inner thinking, attitudes, values and goals. God told to Samuel about his principles to make a choice, when Samuel was electing a successor to king Saul. When Samuel looked at Eliab and his countenance, God said to him: "Look not on his countenance, or on the height of his stature; because I have refused him: for ... (GOD) seeth not as man seeth; for man looketh on the outward appearance, but ... (GOD) looketh on the heart" (1. Sam. 16: 7).

Jälleen kerran minun on korvattava "Herra"-sana pelkillä pisteillä, koska sen alkuperä on suuren hämärän peitossa! 

Once again I have to substitute the word "Lord" with the dots, because the origin of it is very obscure! 

Jos valinta-asiaa olisi kysytty Iisakin ja Rebekan perheessä perheenpäältä, Iisak olisi valinnut esikoisensa ja lempipoikansa Esaun. Iisakhan esitti Esaulle toivomuksen saada syödä tämän valmistamaa riistaruokaa siunatakseen hänet sen jälkeen (1. Moos. 27: 1 - 4) unohtaen kokonaan sen, mitä Jumala oli asiasta sanonut jo vuosia aikaisemmin. Iisakin ja Rebekan perheessä oli tapahtunut jotakin katastrofaalista, sillä Iisak suosi Esauta ja Rebekka suosi Jaakobia (1. Moos. 25: 28). Vanhempien ja lasten väliset ongelmat eivät voineet kuitenkaan estää Jumalan suunnitelman toteutumista, jonka hän oli ilmoittanut Rebekalle jo kaksosten syntymän yhteydessä. Jumala vastasi Bebekan arkaan kysymykseen kaksosten syntyessä näin: "Kaksi kansaa on sinun kohdussasi, kaksi heimoa erkanee sinun ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa" (1. Moos. 25: 23). 

If Isaac would have been able to make a choice in his family, he would have chosen Esau, his firstborn son and the son which he liked. For it was Esau whom Isaac asked to make him savoury meat that he could bless Esau after that (Gen. 27: 1 - 4) forgetting totally the words of God, which he has uttered many years earlier. Some catastrophe must have happened in the family of Isaac and Rebekah, for Isaac loved Esau and Rebekah loved Jacob (Gen. 25: 28). But not even the problems between the kids and their parents did prevent the fulfillment of God's idea, which he had already informed to Rebekah when the twins were born. God had given Rebekah a following answer: "Two nations are in thy womb, and two manner of people shall be separated from thy bowels; and the one people shall be stronger than the other people; and the elder shall serve the younger" (Gen. 25: 23). 

Inhimillisesti katsottuna Iisakin ja Rebekan perheessä oli tapahtunut hirvittävä perhedraama, ja sen seurauksista varmasti jokainen osapuoli joutui kipeästi kärsimään. Mutta siitä huolimatta Jaakob sai osakseen Jumalan varjeluksen paetessaan veljensä Esaun vihaa enonsa Laabanin luo Mesopotamiaan (1. Moos. 28. luku). Jo pakomatakalla ollessaan Jaakob sai nähdä yöllisessä unessa enkeleitä ja kuulla rohkaisevat sanat: " Katso, MINÄ OLEN SINUN KANSSASI ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan; sillä minä en jätä sinua, ennekuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut" (1. Moos. 28: 15).

After human thinking there must have happened a family drama in the home of Isaac and Rebekah, and every family member did suffer terribly of it. But in spite of it Jacob was given God's guidance when he was escaping to Mesopotamia to Laban because of his brother's hatred (the 28th chapter of Genesis). Even when he was on his way to Laban he saw in a dream heavenly angels and did hear encouraging words: "And behold I AM WITH THEE, and will keep thee in all places whither thou goest, and will bring thee again into this land; for I will not leave thee, until I have done that which I have spoken to thee of" (Gen. 28: 15). 

Jaakobin pakomatkasta ja vaimon hakumatkasta (1. Moos. 28: 1, 2) taisi tulla odotettua pidempi, sillä myös Jaakob itse joutui Laabanin petoksen kohteeksi (1. Moos. 29: 21 - 30). Hänen oli koettava omakohtaisesti, miltä tuntuu joutua petoksen uhriksi. Kahdenkymmenen vuoden aikana Jaakob sai suuren perheen ja paljon karjaa. Kateelliset Laabanin pojat alkoivat kuiskutella: "Jaakob on anastanut kaikki, mitä isämme omisti; isämme omaisuudesta hän on hankkinut itselleen kaiken tämän rikkauden" (1. Moos. 31: 1). Myös Jaakob huomasi vaimojensa veljien kasvoilta kasvavan kateuden ja vihan, ja siinä vaiheessa EHJEH puuttui asiaan (1. Moos. 31: 2). 

May be Jacob's journey to Mesopotamia (Gen. 28: 1, 2) was longer than he thought at first, for also he had to experience a deceit of Laban (Gen. 29: 21 - 30). He had to know how does it feel. During twenty years Jacob got a big family and very much cattle. The envious sons of Laban began to whisper: "Jacob hath taken away all that was our father's; and of that which was our father's hath he gotten all this glory"(Gen. 31: 2). 

Jakeessa 1. Moos. 31: 3 esiintyy Raamatussa toisen kerran mainittu אהיה = EHJEH. Jumala sanoi Jaakobille: "Palaja isiesi maahan ja sukusi tykö. MINÄ OLEN SINUN KANSSASI." Aivan samoin kuin Abrahamin ja Iisakin kohdalla myös Jaakobin kohdalla EHJEH alleviivaa läsnäolonsa siunausta, luvatun maan omistamista ja omaan kansaan kuulumista! Vaikka Jaakobin elämä ja vaellus oli vajavaista niin kuin vain ihmisen vaellus voi olla, Jumalan suunnitelma ja valinta OLI JA PYSYI SAMANA!

In the verse Gen. 31: 3 there is the second אהיה =EHYEH in the Bible. God said to Jacob: Return unto the land of thy fathers, and to thy kindred; and I WILL BE WITH THEE." Just in the same way as EHYEH emphasized with Abraham and Isaac the blessings of his presence, the promised land and the nationality he did also with Jacob! Although Jacob's life and doings were very human, God's solution and choice WERE AND STAYED THE SAME!

Jaakob lähti Mesopotamiasta paluumatkalle, ja tuosta matkasta tuli hänelle suuri koettelemus mutta myös suuri siunaus. Matkan aikana Jumala muutti hänen kantapäähän ja petokseen viittaavan nimensä (1. Moos. 25: 26; 27: 36) Israeliksi, joka merkitsee "taistelee Jumalan kanssa" (1. Moos. 32: 28). Kun Israel oli saapunut pitkän matkansa jälkeen Beeteliin ( jossa Jumala oli antanut Jaakobille yöllisen enkeliunen) Jumala ilmestyi hänelle KAIKKIVALTIAANA (vrt. Abraham ja Iisak - 1. Moos. 17: 1; 28: 3, 4) ja sanoi: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; ole hedelmällinen ja lisäänny. Kansa, suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee sinun kupeestasi. Ja maan, jonka minä olen antanut Aabrahamille ja Iisakille, minä annan sinulle; myöskin sinun jälkeläisillesi minä annan sen maan" (1. Moos. 35: 11, 12). 

Jacob returned from Mesopotamia to the land of his fathers, and that journey was very hard for him but also a great blessing. God did change his name from Jacob (Gen. 25: 26; 27: 36) to Israel, which means "Prince with God" (Gen. 32: 28). When he had entered into Bethel (were he had his dream of the angels) God appeared to him as ALMIGHTY (compare Abraham and Isaac - Gen. 17: 1; 28: 3, 4) and said to him: "I am God Almighty: be fruitful and multiply; a nation and a company of nations shall be of thee, and kings shall come out of thy loins. And the land which I gave Abraham and Isaac, to thee I will give it, and to thy seed after thee will I give the land" (Gen. 35: 11, 12).

Jaakob/Israel sai näin taivaallisen profetian koskien jälkeläisiään. Egyptisssä vietettyjen 400 vankeusvuoden jälkeen israelilaiset palaisivat samaan maahan, mihin Jaakob/Israel oli tuolloin itse palaamassa Mesopotamiasta. Israelin kansan paluusta Egyptistä alkoi heidän valtiollinen elämänsä, ja Daavid, Iisain nuorin poika, nousi heidän merkittävimmäksi kuninkaakseen. Daavid on itse Kuninkaiden kuninkaan (Ilm. 19: 16), Jeesuksen, esikuva ja kantaisä (Jes. 11: 1; Ilm. 3: 7; 5: 5; 22: 16). 

Thus Jacob/Israel was given a heavenly prophecy of his descendants. After the captivity of 400 years in Egypt they shall return to the same land where Jacob/Israel had returned from Mesopotamia. The national life of the Israelis started from their return out of Egypt and David, the son of Jesse, became their most important king. David is a symbol and one forefather of Jesus (Isa 11: 1; Rev. 3: 7; 5: 5; 22: 16), the King of kings (Rev. 19: 16).

Iisak ja EHJEH = Isaac and EHYEH

Jumala (EHJEH) oli aloitteentekijänä siinä liitossa, jonka hän solmi Abrahamin kanssa. Jumala valitsi Abrahamin olemaan maallisen ja hengellisen kansansa patriarkka. Jumala lupasi Abrahamille jälkeläisiä yhtä paljon kuin taivaalla on tähtiä ja meren rannalla hiekkaa (1. Moos. 22: 17). Abrahamin miljoonat maalliset jälkeläiset polveutuvat kuitenkin vain yhdestä ainoasta perillisestä, lupauksen ja liiton lapsesta, Iisakista. 

God (EHYEH) is an initiator in the covenant he made with Abraham. God did choose Abraham to be a patriarch of his national and spiritual people. God promised to Abraham as much descendants as there are stars on the sky and sand on the sea shore (Gen. 22: 17). But the millions of Abraham's descendants come however from one and the only descendant, from the child of the promise and the covenant, Isaac. 

Jumala ilmestyi Abrahamille monta kertaa ja antoi hänelle vakuutuksen läsnäolostaan tämän elämässä. Jumalan lupausten toteutumisen näkivät ja kokivat myös Abrahamin kanssa tekemisiin joutuneet ihmiset. Esim. Abimelek, Gerarissa asuva filistealaisten kuningas (1. Moos 20: 2; 26: 1) ja hänen sotapäällikkönsä Piikol antoivat asiasta merkittävän lausunnon sanoessaan Abrahamille: "Jumala on sinun kanssasi kaikessa, mitä teet" (1. Moos. 21: 22). 

God did appear many times to give Abraham an assurance of his presence in Abraham's life. The fulfillment of God's promises did see and experience also other people living and dealing with Abraham. For example Abimelech, the king of the Philistines, who were living in Gerar (Gen. 20: 2; 26: 1) and Phichol, the chief captain of his host gave a significant statement to Abraham, when they said: "God is with thee in all that thou doest" (Gen. 21: 22). 

Vuosia myöhemmin Abimelek ja Piikol yhdessä kuninkaan ystävän, Ahusatin, kanssa menivät Beersebaan tervehtimään Iisakia, sen jälkeen kun Abimelek oli karkottanut Iisakin perheineen pois Gerarin alueelta huomattuaan hänen tulleen heitä "väkevämmäksi" (1. Moos. 26: 6 - 16, 26). Iisakin ihmeteltyä nähdessään karkoittajiensa tulevan luokseen, he sanoivat: "Me olemme selvästi nähneet, että ... (EHJEH ON) on sinun kanssasi. Sentähden ajattelimme: 'Olkoon sinun ja meidän välillämme valallinen sopimus; me tahdomme tehdä sinun kanssasi liiton, ettet tee meille mitään pahaa, niinkuin emme mekään ole sinuun koskeneet, vaan olemme tehneet sinulle ainoastaan hyvää ja sallineet sinun lähteä rauhassa. Sinä olet nyt ... (EHJEH'n) siunattu" (1. Moos. 26: 28, 29). 

Many years later Abimelech and Phichol and one friend of the king called Ahuzzath went together to Beersheba to meet Isaac after Abimelech had drove on Isaac's family from Gerar, when he had found that Isaac had became "mightier" than his people (Gen. 26: 6 - 16, 26). Isaac was surprised when he saw his enemies coming to him, but they said: "We saw certainly that ... (EHYEH was) was with thee: and we said, Let there be now an oath betwixt us, even betwixt us and thee, and let us make a covenant with thee; That thou wilt do us no hurt, as we have not touched thee, and as we have done unto thee nothing but good, and have sent thee away in peace: thou art now the blessed of ... (EHYEH)" (Gen. 26: 28, 29). 

Selitys edellisen lainauksen pisteisiin: Pisteiden kohdassa on Raamatun tekstissä sana "Herra". Mutta en voi ymmärtää Herra-sanan käyttöä, koska Jumala itse sanoi "MINÄ OLEN" eli "EHJEH! 

An explanation for the dots in the previous quotation: In stead of the dots there is the word "Lord" in the Bible text. But I don't understand the use of that word, because God himself said "I AM" or "EHYEH”! 

Ulkopuoliset ihmisetkin näkivät siis Jumalan läsnäolon myös Iisakin elämässä ja olivat peloissaan siitä voimasta ja varjeluksesta, mikä hänen elämässään oli nähtävänä! Tuo kaikki Iisakin elämässä näkyvä taivaallinen siunaus oli peräisin Jumalasta (EHJEH'stä) ja hänen tekemästään valinnasta! Kun Iisakin perhe oli aikanaan pakenemassa Gerariin omassa maassaan vallinnutta nälänhätää, Jumala ilmestyi silloin Iisakille ja sanoi: "Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka minä sinulle sanon. Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja MINÄ OLEN SINUN KANSSASI ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Abrahamille" (1. Moos. 26: 2, 3). Tässä Raamatun tekstissä esiintyvät ensimmäisen kerran neljä heprealaista kirjainta אהיה, jotka merkitsevät nimeä EHJEH. 

Even the outsiders did see God's presence also in Isaac's life and they were afraid of the power and the guidance they could see in his life! All the blessings they saw in Isaac's life was from God (EHYEH) and the choice he had made! When Isaac's family was about to escape the starvation from their own country to Gerar, God appeared to Isaac and said to him: "Go not down into Egypt; dwell in the land which I shall tell thee of: Sojourn in this land, and I WILL BE WITH THEE, and I will bless thee; for unto thee, and unto thy seed, I will give all these countries, and I will perform the oath which I sware unto Abraham thy father" (Gen. 26: 2, 3). In this Bible text there are the first time the four Hebrew letters אהיה which mean EHYEH. 

Kun Jumala siunaa, kuka voi olla vastaan? Kun Jumala on läsnä jonkun ihmisen elämässä, kukaan ei voi tehdä sitä tyhjäksi! Jumalan läsnäolo on ilmeinen hänen lastensa elämässä, ja se tapahtuu Jumalan aloitteesta! Jumalan lasten osa on kiitollisuus hyvää taivaallista Isää kohtaan! Jumalan lasten etuoikeus on kaikissa olosuhteissa levollinen luottamus Isän johdatukseen, varjelukseen ja siunaukseen! Isän vahvoille hartioille he voivat uskossa jättää kaikki huolensa ja murheensa, ja he saavat luottaa siihen, että rakastava Isä tuntee ja valmistaa heidän tiensä etukäteen! 

When God gives his blessings, who oppose? When somebody has Gods presence in his/her life, nobody can void it! God's presence is visible in the life of his children, and God is an initiator! The task of God's children is to be thankful for their good heavenly Father! The privilege of God's children in every circumstances is to rely on Father's guidance and blessings and to trust peacefully in him! They can leave their sorrows and worries on his strong shoulders and believe that their loving Father do know their way even beforehand! 

Jumalan läsnäolo (EHJEH = Minä olen läsnä) ihmisen elämässä takaa tälle siunauksen tässä ajassa, osuuden Uuteen Maahan tulevaisuudessa ja kansalaisuuden Jumalan ikuisessa valtakunnassa! 

God's presence (EHYEH = I am present) in someone's life gives a guarantee of the daily blessings by now, a portion in the coming New Land and the eternal nationality in God's kingdom! 

Aabraham ja EHJEH = Abraham and EHYEH

Kun Jumala ilmoitti Mooseselle nimekseen "MINÄ OLEN" eli "EHJEH", hän sanoi samassa yhteydessä myös näin: "Sano israelilaisille näin: ..., teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne" (2. Moos. 3: 15). 

When God informed to Moses that his name is "I AM" or "EHYEH" he said also in the same time: "Thus shalt thou say unto the children of Israel, ... God of your fathers, the God of Abraham, the God of Isaac and the God of Jacob, hath sent me unto you" (Ex. 3: 15). 

(Selitys kolmelle pisteelle edellisessä siteerauksessa: Tässä tekstikohdassa on täytynyt tapahtunut röyhkeää tekstin manipulointia. Kun Jumala on juuri päässyt sanomasta, että hänen nimensä on "MINÄ OLEN", niin jo kohta seuraavassa jakeessa tuon juuri ilmoitetun nimen paikalle on työnnetty sana "Herra". Sivun reunassa oleva huomautusko muka oikeuttaa tähän Jumalan sanojen vääntelyyn?) 

(An explanation for the three dots in the quotation: I think it must have happened some manipulation with this text. God had just said that his name is "I AM", but in the next verse there is the word "Lord" instead of it. What has given right for this change, is it the note in the margin?) 

"MINÄ OLEN"-Jumala esittäytyi Moosekselle hänen isiensä, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalana. Egyptin orjuudessa heprealaiset olivat vaalineet isiensä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin muistoa jo noin neljänsadan vuoden ajan. Ennen kuolemaansa Jaakob/Israel oli pyytänyt poikaansa Joosefia hautaamaan hänet isiensä maahan (1. Moos. 50: 5). Isänsä pyyntöä noudattaen Joosef lähti yhdessä veljiensä, faraon palvelijoiden ja Egyptin maan vanhimpien kanssa Goosenista ja hautasi isänsä Jaakobin (myöhemmin Israel) Aabrahamin ostamaan luolaan Makpelan vainiolle (1. Moos. 50: 5 - 14). Hautaamisen jälkeen Joosef palasi takaisin Egyptiin. 

"I AM"-God introduced himself to Moses as the God of his forefathers, the God of Abraham, Isaac and Jacob. The Israelis had remembered their forefathers in the captivity of Egypt for four hundred years. Jacob/ Israel did ask his son Joseph to bury him in the country of his fathers (Gen. 50: 5). Following his father's will Joseph went with his brothers, the servants of the pharaoh and the elders of Egypt from Goshen and buried his father Jacob (later Israel) in the cave of the field of Machpelah (Gen. 50: 5 - 14). Then Joseph returned to Egypt again. 

 Kun Joosef tunsi voimiensa vähenenvän, hän kutsui veljensä koolle ja vannotti heitä viemään hänen luunsa pois Egyptistä, sitten kun Jumala johdattaisi heidät pois Egyptistä (1. Moos. 50: 24 - 26). Uskollisina antamalleen lupaukselle israelilaiset veivät Joosefin palsamoidut luut mukanaan ja hautasivat ne Sikemiin Jaakobin ostamalle maapalstalle (Joos. 24: 32), joka tuli joosefilaisten perintöosaksi, kun kansa asettui asumaan Kanaanin maahan. 

When Joseph felt that he was getting weaker he called his brothers and swore them to take his bones from Egypt with them, when God shall lead them out of Egypt (Gen. 50: 24 - 26). The Israelis were faithful to Joseph and brought up his bones and buried them in a parcel of ground in Shechem (Joshua 24: 32), which became the inheritance of the children of Joseph when they came to Canaan. 

 Nimi "MINÄ OLEN" kirjoitetaan hepreaksi neljällä kirjaimella näin: אהיה (luetaan oikealta vasemmalle). Tuo sana löytyy ensimmäisen kerran hepreankielisestä Raamatusta jakeesta 1. Moos. 26: 3, jossa Jumala rohkaisee Iisakia, ja toisen kerran jakeesta 1. Moos. 31: 3, jossa Jumala rohkaisee Jaakobia/Israelia. Mutta Aabrahamista kertovista luvuista en ole sitä löytänyt. Tunsiko Aabraham siis lainkaan Jumalaa nimeltä EHJEH? The name "I AM" is written in Hebrew with four letters like this: אהיה (read from right to left). We can find this word the first time in the Bible in Gen. 26: 3, where God is encouraging Isaac, and the second time in Gen. 31: 3, where God is encouraging Jacob/Israel. But I don't have found it in the chapters which are telling about Abraham. Did Abraham know God by the name EHYEH at all? 

Rohkaistessaan Iisakia pysymään isänsä Aabrahamin maassa (sen sijaan, että olisi paennut nälänhätää Egyptiin) Jumala viittasi siihen valaan, jonka hän oli vannonut Aabrahamille (1. Moos. 26: 2 - 5). Siis Aabrahamille valan vannonut Jumala oli sama, joka rohkaisi myöhemmin Iisakia. Joten myös Abrahamille ilmestyneen Jumalan nimi täytyy olla EHJEH! 

When God did encourage Isaac to stay in the country of his father Abraham ( instead of escaping to Egypt because of starvation) God did refer to the oath, which he had swore unto Abraham (Gen. 26: 2 - 5). God who swore an oath to Abraham was the same who encouraged Isaac. Therefore God who appeared to Abraham was also EHYEH! 

 On valtavan mielenkiintoista seurata, miten Jumala/EHJEH teki itsensä vaihe vaiheelta tunnetuksi Israelin kansan esi-isille! Jo paljon ennen kuin Jumala ilmoitti nimensä Moosekselle (HUOM! vasta Moosekselle!), hän oli tehnyt itsensä tunnetuksi teoillaan ja sillä johdatuksella ja huolenpidolla, jota Aabraham, Iisak ja Jaakob/Israel saivat osakseen. 

I find it very interesting to follow how God/EHYEH did gradually inform himself to the forefathers of Israel! Much earlier than God informed his name to Moses (ATTENTION! not before Moses!) he had made launched himself by his deeds and the guidance and the care of Abraham, Isaac and Jacob/Israel.

Israelin kansan valinta ns. "Jumalan omaisuuskansaksi" tapahtui jo paljon aikaisemmin kuin koko kansaa oli edes olemassa. Jumala siis toimii ensin! Jumala on aloitteentekijä (1. Joh. 4: 10)! Jumalan ensimmäinen aloite kansansa valitsemisessa nähtiin ja koettiin Terahin perheessä. Terah muutti poikansa Abramin (myöhemmin Aabraham) ja pojanpoikansa Lootin sekä miniänsä Saarain (myöhemmin Saara) kanssa Kaldean Uurista Harraniin (1. Moos. 11: 31, 32). Kaldean Uur oli epäjumalanpalveluksen keskus, ja Jumala johti Terahin perheen pois osallistumasta jumalattomuuden riettaisiin menoihin ja saastuttamasta sieluaan sellaisen näkemisellä. 

God did choose his people a long time before there were any of them in existence. God is an initiator! He works at first (1. John 4: 10)! God's first motion happened in the family of Terah. Terah moved with his son Abram (later Abraham), his son's son Lot and his daughter in law Sarai (later Sarah) from Ur of the Chaldees to Haran (Gen. 11: 31, 32). Ur of the Chaldees was a center of paganism, and God led Terah's family out of it that they were not tempted to take part in the lewd rituals of the paganism or to watch at such filth and to spoil their soul of it. 

 Seuraava vaihe Jumalan omaisuuskansan valitsemisessa tapahtui, kun Jumala sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan" (1. Moos. 12: 1). Ja Abram totteli Jumalan kehoitusta. Vaimonsa ja veljenpoikansa kanssa 75-vuotias Abram lähti matkaan Harranista ja saapui Mooren tammelle kuljettuaan Sikemin halki (1.Moos. 12: 1 - 6). Siellä Jumala ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan" (1. Moos. 12: 7). Abram sai Jumalalta lupauksen siunauksesta, maasta ja kansasta. 

The next phase of the chose of God's people happened when God said to Abram: " Get thee out of the country, and from thy kindred, and from thy father's house, unto a land that I will shew thee" (Gen. 12: 1). Abram did obey God's call. He went with his wife and his brother's son from Haran and passed through the land of Sechem unto the plain of Moreh (Gen. 12: 1 - 6). God appeared to Abram there and said to him: "Unto thy seed will I give this land". God gave to Abram a promise of a blessing, a country and a nation.

Myöhemmin Lootin ja Abramin välit vaikeutuivat ja he erosivat toisistaan (1. Moos. 13. luku). Loot asettui asumaan Jordanin lakeudelle, ja Abram leiriytyi Hebroniin Mamren tammistoon (1. Moos. 13: 18). Siellä Jumala ilmestyi jälleen Abramille ja teki hänen kanssaan liiton, joka vahvisti aikaisemman lupauksen. Tässä yhteydessä Abraham sai Jumalalta ennustuksen koskien jälkeläisiään (1.Moos. 15: 13 - 21). Profetiassa Jumala ilmoitti Abramille, että hänen jälkeläisensä (joita ei tässä vaiheessa ollut vielä yhtäkään) tulisivat elämään muukalaisina ja orjuudessa neljäsataa vuotta. Mutta Jumala lupasi tuoda heidät takaisin ja antaa heille suuren alueen Egyptin virrasta Eufrat-virtaan saakka. 

Later Abram and Lot did have troubles and they did part/separate from each others (the 13th chapter of Genesis). Lot chose the plain of Jordan and Abram removed his tent and came in dwelt in the plain of Mamre (Gen. 13: 18). There God did again appear to Abram and made a union with him and ratified his earlier promise. Abram was given a prophecy concerning his descendants (although there were none of them in existence yet), that they shall live as foreigners and in captivity for four hundred years. But God promised to lead them back and to give them a wide area from the river of Egypt to the river of Euphrates. 

Jumala, joka teki liiton Aabrahamin kanssa, ilmestyi tälle auringon laskeutuessa. Illan pimeydessä Aabraham näki suitsuavan pätsin ja liekehtivän tulen, joka liikkui uhrikappaleiden välissä (1. Moos. 15: 17). Jumala, joka oli kehoittanut Aabrahamia tuomaan 3-vuotiaan hiehon, vuohen ja oinaan sekä metsäkyyhkysen ja nuoren kyyhkysen hänelle uhriksi ja halkaisemaan ne kahtia, ei antanut Abrahamille kehoitusta sytyttää uhria (1. Moos. 15: 9, 10). Sen sijaan Jumala itse ilmestyi Aabrahamille tulen liekkinä ja liikkuvana valona, HENKENÄ. (TÄMÄ TEKSTI KOHTA ON KIELTÄMÄTTÄ MINULLE VAIKEA YMMÄRTÄÄ: LUOJA-JUMALA PYYTÄMÄSSÄ ELÄINUHRIA... MITÄ TEKSTIMANIPULAATIOITA TÄSSÄ KOHDASSA ON MENTY TEKEMÄÄN???!!! JUMALA, JOKA SANOO: "ÄLÄ TAPA", EI VOI ITSE RIKKOA OMAA SANAANSA! ILMEISESTI SAATANA EHTI JO TÄSSÄ ASIASSAKIN VÄLIIN!) 

God, who made a covenant with Abraham appeared him after sunset. In the darkness Abraham did see a smoking furnace, and a burning lamp, which moved between the pieces of the offering (Gen. 15: 17). God, who had asked Abraham to bring him an heifer of three years old, a she goat of three years old and a ram of three years old and a turtledove and a young pigeon, didn't allow him to make fire on them (Gen 15: 9, 10). In stead of it God himself appeared to Abraham as the flames of fire and as a moving light, as a SPIRIT (I HAVE MANY DIFFICULTIES TO UNDERSTAND THIS TEXT... THERE MUST BE MANIPULATIONS... THE CREATOR OF ALL ANIMALS ASKING FOR SACRIFICE. GOD WHO SAYS: "DON'T KILL" NEVER BREAKS HIS OWN WORDS! MAY BE WE CAN SEE HERE THE FINGER PRINTS OF SATAN) 

Abramin usko joutui mitä äärimmäisimpään koetukseen, sillä hänellä ei ollut lasta, ja kuitenkin Jumala oli luvannut, että hänestä tulee kansojen isä. 86 vuoden iässä Abram sai pojan vaimonsa orjattaren kanssa (1. Moos. 16: 16) Saarain yllytyksestä. Kolmetoista vuotta myöhemmin Jumala ilmestyi uudelleen Abramille JUMALANA KAIKKIVALTIAANA 1. Moos 17: 1). Abram oli yrittänyt lähteä toteuttamaan Jumalan antamaa lupausta omin keinoin kuuntelemalla vaimoaan Saaraita (1. Moos. 16: 1 - 3). Epäuskonsa seurauksena hän teki Haagarin kanssa lapsen, joka ei ollut kuitenkaan "lupauksen lapsi" eikä "liiton lapsi". Tuo epäuskon teko toi kaikille osapuolille monenlaista kirousta ja kärsimystä. Sen tähden Jumala ilmestyi Abramille uudelleen KAIKKIVALTIAANA ja vahvisti aikaisemmin tehdyn liiton hänen kanssaan. 

Abram did have a hard test of his faith, for he didn't have any child and yet God had promised him to be a father of nations. When Abram was 86 years old he got a son with his wife's maid servant (Gen. 16: 16) after Sarai's push. Thirteen years later God did appear him once more as GOD THE ALMIGHTY (Gen. 17: 1). Abram had tried to fulfill God's promise in his own way after listening to Sarai (Gen. 16: 1 - 3). As a result of his unbelief he made with Hagar a child, which was not "the child of the promise" nor "the child of the union". The deed of his unbelief caused much cursing and suffering for all of them. Therefore God did appear to Abram again as the ALMIGHTY and ratified the earlier union with him. 

 Kaikkivaltias Jumala muutti Abramin nimen Aabrahamiksi (1. Moos. 17: 4, 5) ja Saarain nimen Saaraksi (1. Moos. 17: 15) ja asetti Aabrahamin kanssa tekemänsä liiton merkiksi ympärileikkauksen (1. Moos. 17: 10). Aabrahamin ollessa 100-vuotias (1. Moos. 21: 5) Jumalan lupaama ja ennustama lapsi vihdoin syntyi, kun Saara synnytti vanhoilla päivillään Iisakin. 

God the Almighty changed Abram's name to Abraham (Gen. 17: 4, 5) and Sarai's name to Sarah (Gen. 17: 15) and ordered the circumcision to be the sign of the union (Gen. 17: 10). When Abraham was 100 years old (Gen. 21: 5) the child of God's prophecy was born, when Isaac was born of an old Sarah. Aabraham koki elämänsä suurimman koetuksen Jumalan kehoittaessa häntä uhraamaan poikansa, Iisakin, joka oli tuolloin noin 16-vuotias. Aabraham oli itsekin jo hyvin vanha (noin 116-vuotias). Näky vahvasta nuorukaisesta ja vanhasta elämän koettelemasta miehestä kulkemassa rinnakkain teloituspaikalle ilmaisee kummaltakin osapuolelta mitä suurinta nöyryyttä ja uskoa/luottamusta Jumalaan, joka oli ilmoittanut itsensä heille heidän elämänsä aikaisemmissa tapahtumissa! Mitä kaikkea tuolla liikuttavalla kertomuksella (1. Moos. 22. luku) halutaankin meille opettaa, minusta tärkeintä on ymmärtää, että tuon koettelemuksensa kautta Aabraham ymmärsi Jumalan anataman uhrin (Joh.3: 16) merkityksen. Raskas kokemus muuttui Abrahamille uskon ja vanhurskauden mahdollisuudeksi. Aabraham uskoi Jumalaan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. 

Abraham did have the worst test of his life, when God asked him to sacrifice his son Isaac, who was at the age of 16. Abraham was also very old (about 116). A vision of a young and strong youth and an old man with hard burdens of life walking side by side to the place of the sacrifice shows of both of them the uttermost humility and faith/trust on God, who had informed himself to them in the phases of their earlier life. What should we learn of that touching story (the 22th chapter of Genesis) I think the most important thing we should understand is that Abraham did understand the meaning of God's offer (John 3: 16) through this trial of his own. The heavy/hard test changed to Abraham a possibility of faith and righteousness. 

 Jumala ilmoitti itsensä Aabrahamille elämän kokemuksissa, ja Aabraham oppi luottamaan Jumalaan, joka on KAIKKIVALTIAS! Tämä sama KAIKKIVALTIAS johdatti myös Iisakia ja Jaakobia/Israelia, ja ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa. KAIKKIVALTIAS JUMALA ON EHJEH! 

God informed himself to Abraham through the experiences of his life and Abraham learned to rely on God, who is ALMIGHTY! The same ALMIGHTY GOD led also Isaac and Jacob/Israel and appeared to Moses in the burning push. ALMIGHTY GOD IS EHYEH! 

 Aabrahamin tavoin kaikilla Jumalan (EHJEH) lapsilla on aina ollut lupaus ja takuu Jumalan siunauksesta, Uudesta Maasta ja kansasta, johon he saavat kuulua. Näiden lupausten takaajana on se "MINÄ OLEN", joka eli valitun kansan, Aabrahamin jälkeläisten, keskuudessa noin 2000 vuotta sitten. Kaikilta Jumalan liittoon kuuluvilta Jumala edellyttää sydämen ympärileikkausta ja uskoa/luottamusta hänen kaikkivaltiuteensa (Joh. 3: 16)! Ilman sydämen ympärileikkausta syntiinlangenneen ihmisen on mahdotonta jättäytyä suuren Jumalan käsivarsille ja uskoa/luottaa hänen tekevän KAIKEN, mikä on tarpeellista ihmisen pelastamiseksi. 

 Just in the same way every God's child has always had a promise and a guarantee of God's blessings, the New Land and the nation. The guarantor of these promises is that "I AM" who was living among the chosen nation, the descendants of Abraham, about 2000 years ago. God is waiting a circumcision of heart and trust in his almighty power from everybody who belongs to God's union/covenant (John 3: 16). Without the circumcision of heart it's impossible for the fallen human being to leave himself/herself on God's arms and to trust/believe that he will do EVERYTHING that is necessary for our salvation.